Vauhti-Matin Ratsutila sijaitsee Soinissa Ähtärinjärven itärannalla lähellä Ähtärin rajaa. Lähinaapurit Helena Hannu, Risto Mikkola ja Anna-Mari Teivaanmäki perustivat ratsutilan vuonna 2021. Risto Mikkola oli ostanut tilan puoli vuotta aikaisemmin Aira ja Matti Kujalan perikunnalta ja se remontoitiin suunniteltua yritystoimintaa silmällä pitäen.
–Alusta asti oli selvää, että nimeksi tulee Vauhti-Matin Ratsutila. Matti Kujala oli todellinen persoona täällä Soinissa. Matti oli taksiautoilija, mutta kiirettä hän ei tuntenut. Aina oli aikaa tuumailla parin ”nortin” verran. Niinpä hän sai kyläläisiltä täysin käänteisen kutsumanimen Vauhti-Matti, avaa Hannu lyhyesti tarinaa nimen takana.
Loivaliikkeisyydestään huolimatta Matti Kujala oli hevosmiehiä ja olipa hänellä ravihevosiakin. Teivaanmäki, jonka synnyinkoti on vain muutaman kilometrin päässä, kertoi lapsuudessaan käyneensä kyläilemässä ja katsomassa Matin hevosia. Hän toteaakin, että Matti varmaan katsoo pilvenreunalta onnellisena, kun heidän pihapiirissään käyskentelee nyt toistakymmentä islanninhevosta.
Helena Hannu on eläkkeellä Seinäjoen ammattikorkeakoulun yrityspalvelupäällikön toimesta. Hannu kertoo olleensa hevostyttö koko ikänsä. Harrastus on pitänyt sisällään niin ratsastuksen kuin ravipuolenkin, ja onpa hän tehnyt töitäkin Seinäjoen ravikeskuksessa. Nyt hän on päässyt toteuttamaan haaveensa: ”sitten kun pääsen eläkkeelle”. Tallityöt ovat enemmän Hannun vastuulla, koska Teivaanmäki on vielä täysillä työelämässä muualla. Työtä on enemmän kuin palkkatyössä ollessa, ja kun se on fyysistä, ei tarvitse lähteä salille puntteja nostelemaan, Hannu toteaa, mutta kuitenkin elämäänsä tyytyväisenä.
Elämyksiä luonnossa
Vauhti-Matin Ratsutila ei ole ratsastuskoulu. Se on keskittynyt tuottamaan asiakkaille elämyksiä, joissa keskeistä on liikkuminen luonnossa ratsain. Tästä lähtökohdasta hevosiksi valikoituivat nimenomaan islanninhevoset.
–Ne ovat kilttejä, helposti käsiteltäviä ja varma-askelisia. Ne ovat tottuneet liikkumaan ongelmitta vaikeissakin maasto-olosuhteissa.
–Issikalla ratsastus onnistuu vasta-alkajaltakin. Issikan selässä on luvassa leppoisaa menoa, mikä antaa mahdollisuudet samalla luonnon tarkkailuun.
Ratsutilalla on tarjolla vaelluksia myös erilaisin teemoin: kesällä yöttömän yön vaelluksia, talvella kuutamovaelluksia, joogaa ja ratsastusta yhdistelmänä sekä lastenleirejä. Joogaopettajana toimii Kiti Sinisalo. Lisäksi on tarjolla muun muassa hevosavusteista neuropsykiatrista valmennusta ja MinD-ryhmätoimintaa. Vaelluksia on tuntimäärältään eripituisia ja niihin voidaan yhdistää ruokailua ja kahvittelua – pienille porukoille löytyy myös yöpymismahdollisuudet.
Hevosmäärä kasvanut vuosien varrella
Hevoset elävät tilalla lajinmukaisesti laumana. Niillä ei ole karsinoita. Pihatto on väljä, avoin tila, josta pääsee vapaasti ulkotarhaan. Islanninhevoset ovat tottuneet ankariin luonnonolosuhteisiin. Hannu ja Teivaanmäki kertoivat, että etenkin vesisade tai lumipyry saa ne tyytyväisenä hakeutumaan ulkotarhaan. Selässä voi olla kymmenkunta senttiä lunta, ja hevoset eivät ole siitä moksiskaan.
Rapsutuksille ne ovat persoja ja laumahierarkia näytti toimivan. Kun laumaan tulee uusi jäsen, arvojärjestys usein muuttuu, mutta sen hevoset selvittävät ilmaan suurempia kahnauksia.
Kun Vauhti-Matin Ratsutila aloitti toimintansa viisi vuotta sitten, liikkeelle lähdettiin viidellä hevosella. Hevosmäärä on nyt 12. Laumaan kuuluu issikoiden lisäksi yksi lähinnä Teivaanmäen käytössä oleva lehmänkirjava Amerikan paintin ja connemaran risteytys. Issikoilla on hauskat islantilaisperäiset nimet kertomassa niiden alkuperästä.
Mielenkiintoista oli todeta, että vierailijakin pystyi liikkumaan lauman keskellä luontevasti eikä vieras ihminen aiheuttanut hevosissa pienintäkään levottomuutta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisinpa voinut ratsastaakin.
Sirpa Perkkiö
Lue myös:
