Hannes-myrskyn metsätuhoja on korjattu jo paljon, mutta työtä riittää edelleen laajalti Järvi-Pohjanmaalla samoin kuin Suomenselälläkin. Yksi ongelma on se, minne saadaan se puutavara. Isoja sahoja eivät kiinnosta pienet määrät. Pitäisi olla tarjota kunnon harvennus- tai päätehakkuukohde. Lisäksi myrskyn kaatamien puiden korjuu on tavallista hitaampaa, jos kaatuneita runkoja on hajallaan siellä täällä. Vielä hitaampaa ja hankalampaa se on, jos puustoa on kaatunut yhteen läjään. Vikaantunut puu luokitellaan herkästi kuitupuuksi, mikä tietäisi alhaisempaa hintaa sahatavaraan verrattuna.
Näyttää siltä, että paljon puuta on korjattu omaan käyttöön. Täällä meillä asia on ratkaistu kunnostamalla vanha kenttäsirkkeli. Kaikki lähti siitä, kun tutkailimme metsätuhoja. Totesimme, että ei taida meillä voimavarat riittää, kun ei ole mönkijää isompaa konetta. Kysyttiin isännän, eli Taisto Perkkiön veljenpojalta Jarno Perkkiöltä, että kelpaisivatko puut. Jarno lupasi ryhtyä toimeen. Meni muutama viikko, ja Jarno alkoi kysellä, missä mahtaa olla kenttäsirkkelin terä. Tallessahan se oli, varastona toimivan vanhan tuvan seinällä. Jarnon sisukaluissa oli syttynyt kipinä, jospa minäkin alkaisin sahuriksi.
Saha esiin 30 vuoden jälkeen
Täällä Perkkiössä kenttäsirkkelitoimintaa on harjoitettu jo 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Silloin Onni Perkkiö kulki yhdessä Antti Rantakankaan kanssa kiertävänä sirkkelisahurina ympäri pitäjää. Rakennettiin paljon, ja sahatavaralle oli kysyntää. Pisimmät reissut ulottuivat Alajärvelle aina Uusikylään asti, jonne on matkaa noin 40 kilometriä. Kyyti on ollut kylmää ajettaessa sinne talvipakkasella kopittomalla Nuffield-traktorilla, mutta sellaista se elämä oli ennen. Välillä sahaustoiminta oli tauolla, eikä enää kierretty. Jossain vaiheessa Onni möi sahansa. Mutta sitten, ilmeisesti vuonna 1993 Onnin poika Unto Perkkiö ja samalla Jarnon isä hankki oman kenttäsirkkelin. Hieman epäselväksi jää, kuinka paljon sillä sahattiin. Saha jäi unholaan, mutta hyvään suojaan, kun sillä oli kunnon katos. Saha sijaitsee meidän maillamme, mutta eipä sillä väliä, samaa sakkia ollaan.
Koesahaus paljasti: hyvää tavaraa
Kun suojaukset sirkkelin päältä oli poistettu, päästiin tutkailemaan, mitä pitää korjata. Yllättävän vähän sitä löytyi. Miehet ottivat sahasta niin sanotut tyypit parisen viikkoa sitten ja sen perusteella näki, mitä pitää säätää. Taisto on ollut Jarnon apuna. Hänellä on sitä vanhaa tietoa kotoa ja yhden kesän hän oli Länsikylällä Toivo Paavolan kenttäsirkkelillä. Siinä oppi. Enää yksi sahaustoimintaan liittyvä työkalu, haritusmittari on etsinnässä, mutta alkuun on päästy ilmankin. Lauantaina he sitten sahasivat puut, jotka oli ehditty tuoda laanille. Hyvää tavaraa kuulemma tulee. Näin siitäkin huolimatta, että lähes kaikissa puissa on ollut joku vaurio, joka ilmeisesti on edesauttanut niiden kaatumista. Taisto vielä totesi, että olikohan isä aikanaan turhan hätäinen, parempaa tavaraa me olemme tehneet. Antaa siis sahan laulaa!
Sirpa Perkkiö
totuuden hetki, miten sirkkeli toimii, onko kaikki säädöt kohdallaan. Ja toimihan se. Kuva: Henna Perkkiö.
