Kyytijärjestelmän luominen 1800-luvun loppupuolella merkitsi 1872 holli-, reservi- ja kievarikyytien järjestämistä. Kruununvoudit vastasivat pitkälle kestikievareiden sijoittamisesta. Alajärven Kurejoella kestikievari toimi vilkkaasti Hörin talossa. Kievarin lähellä oli merkittävä silta, joka oli kokoontumispaikka, nykyään siitä on nähtävissä joitakin jäänteitä.
Kievareiden ansiosta tieto kulki nopeammin, mikä oli merkittävää jääkäriliikkeen toiminnassa. Jääkäreiden etappiteistä merkittävät olivat Härmänmaalla, mutta Keski-Suomesta jääkärireitille lähtijät käyttivät levähdyspaikkana muun muassa Hörin kievaria. Matkustajista pidettiin kirjaa ennen etappitalojen syntymistä. Santarmilaitoksen takia lainvastainen jääkäreiden värväys oli kiellettyä. Näyttämällä hopeista 25 pennin kolikkoa ja antamalla luvun vuosiluvun kahden viimeisen numeron summan mukaan 1912, ”3”, voitiin varmistaa, ettei ole kysymyksessä valejääkäri.
Matka Hörin talosta jatkui Lapuan kautta ruotsinkielisille alueille, jossa santarmilaitoksen valvonta oli vähäisempää. Rautatieasemat olivat paikkoja, jossa santarmit valvoivat matkustajaliikennettä. Yksi kuuluisimmista etappipaikoista oli Maksamaan (ruots. Maxmo) Tottesundin kartano. Sieltä reitti meni kohti Vaasan Raippaluotoa 1916 Emdenin ja Lolan väylää Uumajaan.
Pelkkä hevoskyytimatka saattoi kestää vähintään 1,5 tuntia. Jään yli hiihtäen kelistä riippuen jopa 40 tuntia. Nestori Fränti oli merkittävimmistä järviseutulaisten värvääjäjääkäristä. Tuolla suunnalla oli venäläisten vartioasemia, josta yksi Vöyrissä ja viisi rannikolla. On arvioitu, että Vaasan läänissä oli 10–30 santarmimiestä. Karkauspäivä 1916 santarmit paljastivat Merenkurkun etapin ja osa jääkäreistä vangittiin, osa pakeni Ruotsiin.
Järvi tarjosi suojan ja santarmeja ei ollut Lappajärven jäällä partioimassa.
–Oskar Pyhälahti oli isoisäni setä. Lähti perimätiedon kirkonmenojen aikaan Lappajärven yli rannikolle, kertoo Seppo Pyhälahti.
Järviseutulaisia jääkäreitä oli Veikko Leväniemen mukaan Alajärveltä, Soinista ja Lehtimäeltä yhteensä 9, Vimpelistä 15, Lappajärveltä 14 ja eniten Kortesjärveltä, 39. Se selittyy sillä, ettei Alajärven suunnassa ollut merkittävää värväysorganisaatiota, ja jääkäriksi lähdettiin työmatkojen yhteydessä. Lapualla, Lappajärvellä, Alahärmässä ja Kortesjärvellä oli parhaimmat värvääjät. Kaiken kaikkiaan jääkäreiksi lähti noin 2 000 henkilöä. Lähtijät olivat tyypillisesti nuoria aikuisia, yleensä maatilan vanhin poika.
FT, emeritus professori ja kartta-asiantuntija Heikki Rantatupa toteaa, että kestikievarit olivat aikanaan isoja ja varakkaita taloja, jossa oli majoitusmahdollisuudet, ja ne sijoitettiin merkittävien kulkureittien varrelle. Hörin ja Voltin etappitalossa on nykyään muistolaatta jääkäriliikkeen toiminnasta. Niissä on symboli jääkäriliikkeen merkistä, jossa luku 27 kertoo jääkäripataljoonasta, kertoi eräs järviseutulainen.
Lasse Pippola
