KUOLEMA KOSKETTAA jokaista meistä tavalla tai toisella jossain vaiheessa elämää. Kortesjärveläislähtöinen esikoiskirjailija Terhi Rintamäki (ent. Mustajärvi) on pohdiskellut kuolemaan liittyviä kysymyksiä yksityiselämän lisäksi sairaanhoitajan työssä, väitöskirjatutkijana sekä luovan työn parissa Kuolemanhenkäyksiä –esikoiskirjaansa tehdessään. Kirja julkaistiin 10. kesäkuuta 2024. Julkaisija on rovaniemeläinen kirjakustantamo Väyläkirjat.
Kirjan genre on tarinallinen tietokirja. Se sisältää viiden anonyymin henkilön kokemuksia ja kuvauksia kuoleman tunnusta ja läsnäolosta. Niiden ympärille Terhi on kirjoittanut fiktiivisen, sadunomaisen kehystarinan.
–Kirjan kertomukset, jotka nämä ihmiset ovat minulle kertoneet, ovat tosia ja heidän elettyjen kokemuksiensa mukaisia. Tästä syystä kirjaa voi kutsua tietokirjaksi, kertoo Terhi.
Lapin yliopistossa väitöskirjatutkijana Terhi tutkii kuolemaa. Tutkimuksessaan hän kertoo kulkevansa väkivaltaisesti kuolleiden ruumiiden matkassa aina rikospaikalta hautaamiseen saakka tutkien ruumiiden merkityksellistymistä sosiaalisessa ympäristössään.
Järviseudun Sanomat haastatteli Terhiä aiemmin vuonna 2021. Tuolloin tapetilla olivat hänen kirjoittamansa kuolemaa koskevat runot, joita tallennettiin audioformaattiin. Runot tallenteelle luki näyttelijä Jussi Lampi ja äänittäjänä toimi Jaakko Erkinheimo.
Väitöskirjatutkimus on pitkäjänteistä ja vaativaa työtä, eikä aiheesikaan ole kevyimmästä päästä. Ohessa olet ehtinyt kirjoittaa runojakin. Miten päädyit kirjoittamaan kaiken lisäksi vielä kirjaa?
–Se lähti liikkeelle turhautumisesta. Väitöskirja ei oikein edennyt ja jotain piti saada kirjoittaa. Erikoisen tutkimusaiheeseeni tiimoilta sain kuulla monilta ihmisiltä kaikenlaisia kuolemaan liittyviä kertomuksia. Ne olivat jotenkin niin liikuttavia ja koskettavia, että aloin miettiä, olisivatko ne ihmiset kiinnostuneita siitä, että nämä tarinat julkaistaisiin yhdeksi paketiksi koottuna.
Kirjoitusprosessia Terhi kutsuu helpoksi mutta intensiiviseksi. Hän kävi kuoleman kokemukset tarkasti läpi jokaisen haastateltavan kanssa ensin keskustelemalla ja lopuksi vielä kirjallinen muoto käytiin läpi niin, että molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.
–Kun kirjoitin, kirjoitin todella intensiivisesti. Prosessin aikana nämä ihmiset ja heidän kokemuksensa olivat todella vahvasti elämässäni läsnä. Koin suurena luottamuksen osoituksena, että sain tehdä tämän. Minun oli todella helppoa olla näiden ihmisten kanssa.
”Halusin nimenomaan tietokirjan, joka perustuu kokemukseen ja tarinallisuuteen.”
Kun kävit kirjoitettua tekstiä haastateltavien kanssa läpi, oliko tarkoituksena nimenomaan se, että heidän kokemuksensa säilyvät varmasti autenttisina tarinan sisällä?
–Kyllä, juuri näin. En halunnut tehdä kuolemasta tietokirjaa, jossa on tilastoja ja numeroita. Halusin nimenomaan tietokirjan, joka perustuu kokemukseen ja tarinallisuuteen. Tämä on tunnelmia tavoitteleva tulkinnallinen teos ja kuitenkin tietokirja, koska kokemukset ovat elettyjä ja aidosti koettuja.
Tunnelmia tavoitteleva tulkinnallinen tietokirja
Usein tietokirjat lähtevät liikkeelle tiedeviestinnän näkökulmasta pyrkien kansantajuistamaan tieteellistä tietoa. Nykyään mukaan on tullut myös tarinalliset tietokirjat. Terhi kertoo, ettei kuitenkaan lähtenyt kirjoittamaan tiedeviestinnän näkökulmasta.
–Kyllä enemmän luovalla mielellä kuitenkin lähdin liikkeelle. Mietin, miten saisin koottua kertomukset yhteen, että niissä olisi joku koherentti ajatus, joka niitä kuljettaisi. Kehyskertomukseksi halusin nimenomaan sadun.
Onko kuolema kokemuksena niin absurdi ja abstrakti aihe, että tietokirjana se on helpompi pukea tarinalliseen ja sadunomaiseen kontekstiin?
–Ainakin itse halusin tehdä niin. Kuolema on mystillinen asia, emme voi siitä tietää, joten kuolema on aina tarina, jopa niiden numeroiden ja kategorisointien takana on joku tapa kertoa. Myös esimerkiksi kuolemansyylausunto on tietynlainen tarina. Kirjassani halusin arvostaa näitä kertomuksia, joita sain kuulla. Ne eivät varsinaisesti liittyneet tutkimukseeni, mutta jotenkin halusin, että ne eivät jäisi vain minulle. Kuolemaa voi tutkia monella tavalla, mutta näkisin, että tällainen kirja toisi lisää näkyvyyttä sen kokemuksellisuuteen. Monilla on kokemusta kuolemasta lähipiirissä, mutta välttämättä ei päästä kuulemaan, mitä se on muilla ihmisillä erilaisissa ympäristöissä.
Maailmantuska vei Ukrainaan
Maailmassa ei ole viime vuosina ollut pulaa vaikeista aiheista kirjoittaville ihmisille. Ukrainan sota kosketti myös Terhiä. Aiheesta alkoi syntyä tekstiä ja lopulta hän matkusti paikanpäälle.
–Menin siitä jotenkin aivan juntturaan, ja aloin kirjoittaa siitä pöytälaatikkooni päiväkirjaa. Keväällä lähdin sitten Ukrainaan vapaaehtoisena erään järjestön kautta. Ajettiin lahjoitusautoja Lviviin. Siitä muut palasivat Suomeen ja itse jatkoin reissua yksin. Kävin Kiovassa asti.
Ukrainan matkalla syntyi myös tekstiä, jota Terhi on yhdistellyt kirjoittamaansa päiväkirjaan.
–Olen suunnitellut tarjoavani artikkelia eräälle lehdelle, mutta katsotaan minne ja mihin muotoon se päätyy, sanoo Terhi.
Jani Kielinen
Lue myös:
