JÄRVISEUDUN SANOMIEN ensimmäinen Järviseutulainen Minna Canth -palkinnon saaja on runoilija, dramaturgi ja näytelmäkirjailija, elämäntyönsä Järvilakeuden kansalaisopiston rehtorina tehnyt kauhavalainen Leea Keto.
Järviseutulaisilta kysyttiin keväällä, kuka alueella toimiva kulttuurialan toimija ja -vaikuttaja ansaitsisi tunnustuksen työstään.
–Ehdotuksia tuli runsaasti ja joukossa oli todella hyviä ja ansioituneita kulttuurin alalla toimivia henkilöitä, sekä miehiä että naisia, sanoo palkintoraatiin kuulunut kulttuurin moniottelija, Lappajärven kunnan kulttuuripalkinnonkin saanut Aino Alppinen.
Palkinnon tavoitteena on nostaa esille kulttuurin tuottajia ja vaikuttajia sekä palkita heitä työstään.
–Leea on selkeästi kirjallisuusihminen, koska hän on näytelmäkirjoittaja ja runoilija, mutta myös kulttuurivaikuttaja ja työssään vahva uudistaja, toteaa raadin jäsen Terttu Viita. Vimpeliläinen Viita on sanataideharrastaja, jolta on julkaistu yksi runokokoelma.
–Ainakin tänä vuonna painottui ehdokkaissa erityisesti sanataide, koska kriteereissä nostettiin esiin luku- ja kirjoitustaidon merkitys, mutta uskon, että tulevina vuosina erilaiset esittävät taiteet ja kuvataide eri muotoineen huomioitaneen myös. Palkinnon saajiksi esitetyissä oli myös paljon kotiseututyön tekijöitä, kertoo raadin kolmas jäsen, toimittaja Suvi Hosionaho, niin ikään runouden harrastaja.
–Päätös oli lopulta helppo ja yksimielinen. Halusimme palkita henkilön, joka toimii kulttuurin alalla rohkeasti Minna Canthin tapaan. Yksi seikka, joka nousi esille Kedon kohdalla, oli nimenomaan rohkeus toimia. Hän on kehittänyt kansalaisopiston toimintaa ja vienyt sitä rohkeasti uusille vesille. Tuloksena on ollut muun muassa elokuvatuotantoja, Alppinen pohtii.
Hän nosti palkitsemishetken puheenvuorossaan esille Kedon tohtorinväitöksen ”Eihän ne ihmisiä kummempia oo” (2019), joka on kuvaus Järvilakeuden kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina.
–Yhteisöllinen kehittäjäote, ihmisten tuominen yhteen ja erilaisen kulttuurin ja sitä myötä tapahtumien ja elämän tuominen alueelle on ollut merkittävää.
–Vaikka ajattelin nuorena tulevani runoilijaksi, minulle sopii paremmin, että suunnittelen, ja toiset toteuttavat. Minun ei tarvitse olla se stara, vaan minulle sopii sen tyyppinen tekeminen, joka saa toiset liikkeelle, totesi Keto ja muisteli kuorotapahtuma Sulasolia, jossa satakunta laulajaa esitti hänen kirjoittamiaan runoja lauluina.
–Runous vaatii paljon töitä, mutta ilman sitä eivät nämä sata laulajaa olisi olleet siellä: on ilo tuoda sisältöä elämään.
Kansalaisopisto tuo ihmiset yhteen
KANSALAISOPISTOTYÖSSÄ on myös maailmanparannuksellinen näkökulma, sillä se tuo yhteen eri paikoista ja eri tilanteista tulevia ihmisiä, luo yhteyksiä ja yhteisiä projekteja, jotka lisäävät vuoropuhelua ja rikastuttavat elämää.
–Sitä on tutkittu, että huumori edistää ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Toki sen on oltava hyväntahtoista, Keto totesi viitaten Muistoseurat- ja Anteron aarteen jäljillä -elokuviin, joita oli käsikirjoittamassa ja toteuttamassa kansalaisopiston hankkeissa.
Järvilakeuden kansalaisopisto on tukenut näytelmiä ja musiikkiryhmiä mahdollistaakseen esitystoimintaa. Kedon 28 vuoden rehtoriaikana ollut noin sata erilaista hanketta. Notkean, ajassa elävän toiminnan on mahdollistanut taustalla oleva yhdistys ja kuusihenkinen johtokunta, mikä on eduksi verrattaessa kuntien hallinnoimiin kansalaisopistoihin: byrokratiaa on niissä enemmän.
–Seuraajallani on haastava tilanne, taloudellisia uhkia tulee niin valtion kuin kuntienkin taholta, syksyllä eläköityvä Keto pohdiskeli.
Eläkkeellä lisää aikaa kirjoittamiselle
TYÖURA, väitöskirja ja kulttuurilliset riennot ovat pitäneet Ketoa kiireisenä. Eläkevuosinaan hän haluaa keskittyä kirjoittamiseen aiempaa enemmän.
–Etenkin draamaa haluaisin työstää enemmän ja myös markkinoida sitä. Nytkin on yksi dramatisointi meneillään. Haluan ylipäätään olla monena, en ajattele lepääväni laakereilla tulevina vuosina. Olen avoin sille, että jos jotain mielenkiintoista ilmaantuu, kuten vaikkapa hanke- tai tutkimustyötä osa-aikaisena, voisin innostua. Haluaisin myös viritellä lauluharrastusta reilun vuoden tauon jälkeen.
Leea Keto
Syntynyt 1961 Kauhavalla Viinikan kylässä
Asui Evijärvellä 1995–2013
Järvilakeuden kansalaisopiston (aikaisemmin Järviseudun Opiston) rehtorina 1997–2025
Tuotantoa:
Runokokoelmat Alan kirjoittaa vastausta, Sydämenviiva ja Läpitte tuulisen lakian. Lisäksi runoja useissa eri antologioissa.
Käsikirjoitukset Muistoseurat-elokuviin (Haku päällä, Haaveita ja harha-askelia, Anteron aarteen jäljillä ja Muistoseurat) sekä 9-osaiseen televisiosarjaan Pohjanmaan kautta (laadittu Muistoseurat-elokuvien pohjalta).
Käsikirjoitus Lakeus sydäntäni liki (näytelmä taiteilija Eero Nelimarkasta, ensiesitys 2004) Dramatisoinnit Elisabet Ahon romaanista Valkea kuin uni ja Tuula Kallioniemen nuortenromaanista Tuomas Tossavaisen hämärä menneisyys.
Väitöskirja ”Eihän ne ihmisiä kummempia oo” – Etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina. Jyväskylän yliopisto 2019.
Kansalaisopiston aika, paikka ja merkitys yhteiskunnassa. Selvitys kansalaisopistoista alueensa kulttuuritoiminnan kehittäjinä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 2008. Toisena kirjoittajana Mari Takamaa.
Perhe: neljä lasta ja kolme lastenlasta
