VIMPELIN Sääksjärven vanhan koulun liikuntasalin lattialle on kasattu erilaisia toimintapisteitä kutsuviksi ryhmiksi. Viikoittain kokoontuvan perheliikuntakerhon vetäjä Saija Rantala on saapunut paikalle hyvissä ajoin tekemään tarvittavat valmistelut, jotta kaikki olisi valmista perheiden saapuessa.
–Yleensä täällä on lapsia paikalla sellainen kymmenkunta, plus tietysti vanhemmat. Meitä on näin pieneen kylään nähden ihan mukavasti, toteaa Rantala.
Keskiviikkoisin kokoontuva perheliikuntakerho on syntynyt äitien keskusteluiden pohjalta ja tarpeesta.
–Meitä asuu täällä monta nuorta perhettä, joiden kanssa ollaan kokoonnuttu jo ennen lapsia. Samanlainen elämäntilanne on yhdistänyt, ja aloimme pohtia, että olisi mukava kokoontua viikoittain tällaisenkin tekemisen äärelle, kun meillä kerran on täällä kylällä tällaiseen tilatkin olemassa. Meillä ei ole tähän mitään yhdistystä tai sosiaalisen median sivuja, me vain päätimme kokoontua ja loimme WhatsApp-ryhmän Sääksjärven lapsiperheille, jossa sitten tapahtuu kaikki viestintä.
Rantala kertoo laskeneensa, että Sääksjärvellä on 16 pientä lasta, jos mukaan lasketaan vielä eskarilaiset ja Sääksjärven kylästä muutaman kilometrin Hallapurolle päin asuvat.
–Lisäksi tiedän, että tänne on muuttamassa yksi lapsiperhe lisää ja yksi tuleva sääksjärveläinen asustelee vielä äitinsä masussa.
Rantala kertoo nauttivansa kerhon suunnittelusta ja toteuttamisesta.
–Olen Karijoelta kotoisin ja lapsesta asti ollut lasten ja perheiden järjestö Vesaisten toiminnassa mukana, kun äitini kuului sen hallitukseen. Muistan odottaneeni jo ennen lasteni syntymää kovasti sitä hetkeä, että saisin järjestää heille tällaista toimintaa. Ja tietysti myös sosionomin koulutus ja työnkuva on antaneet eväitä ryhmien pitoon, työskentelen lapsiperheiden sosiaalipalveluissa perheohjaajana.
Lapsille “riehuntakerho”, aikuisille kohtaamispaikka
PERHELIIKUNTAKERHON lapset ovat 0–4-vuotiaita, joten toiminta ja leikit on suunniteltu ikätason mukaisesti.
–Pienimmille riittää, että täällä on tilaa juosta, potkia palloa ja kaataa keiloja. Oma poikani Arvo on nimennyt kerhon riehuntakerhoksi, nauraa Rantala.
–Isommille lapsille olen tehnyt erilaisia ratoja, pitänyt musaleikkejä tai muuta toimintaa. Ja joskus kerhon lopuksi on tehty satuhierontaa. Aluksi meillä ei ollut täällä oikeastaan mitään välineitä, joten soitin Takalan Arille Vimpelin kuntaan ja kysyin, löytyisikö jostain jotain ylimääräisiä välineitä. Ari tilasi meille uusia! Nyt meillä on välineistö, joka palvelee meitä pitkään.
Vanhemmille kerho toimii kohtaamispaikkana ja vertaistukena. Muualta Sääksjärvelle muuttanut Ida Haukkala kertoo, että pienen kylän aktiivinen toiminta ja yhteisöllisyys yllätti.
–En olisi kyllä ikinä uskonut. Usein nähdään kerhon ulkopuolellakin ja kokoonnutaan tekemään kaikkea kivaa. On paistettu makkaraa, laskettu mäkeä ja tehty kaikkea muuta mukavaa. Kyllähän tämä sellainen henkireikä itselle on.
–Ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan, kun tässä on näin kiva tämä piha-aluekin. Olen ajatellut, että kerho olisi olemassa vielä kymmenenkin vuoden päästä, että tämä olisi sellainen koko lapsuusajan juttu, sanoo Saija Rantala.
Lue myös nämä
