ELINVOIMAISET kylät ovat vimpeliläiselle Eija Pippolalle sydämenasia. Työssään Leader Aisaparin kyläaktivaattorina hän pääsee hyödyntämään laajaa, muun muassa kyläseurassa ja Vapepassa kertynyttä kokemustaan vapaaehtoistoiminnasta, ja kehittämään kyliä kahden hankkeen puitteissa. Kyläaktivaattorin toimialue on Alajärven Möksystä Seinäjoen rajalle, ja vaikka Pippola on aloittanut kylävierailuja sieltä itselleen vieraammasta päästä kartoittaakseen Aisaparin ”toista laitaa”, odottaa hän innolla myös lähialueen kyliin tutustumissa tässä uudessa roolissa.
Vastauksena kysymykseen mitä Aisaparin alueen kylille kuuluu, Pippola toteaa, että näkymä on varsin kaksijakoinen.
–On kyliä, joissa on hyvä draivi päällä; on väkeä, innostunut mieliala, hankkeita ja asioita vireillä, ja on kyliä, joissa ei tapahdu mitään.
Elävä kylä on iso myyntivaltti, kun myydään yritystä tai asuntoa. Kylien vireellä on suuri vaikutus myös kuntiin, näkee Pippola.
–Geopark-statuksenkin näkökulmasta on tärkeää, että kylillä tapahtuu. Kyläyhdistysten tapahtumat ja palvelut luovat vetovoimaa alueelle niin vierailijoita kuin paikallisia asukkaitakin ajatellen, esimerkiksi Lakaniemessä venesataman palvelut tuovat vetävät väkeä ja Länsirannalle rakennettiin uusi kota, josta voi ihastella taivasta. On luontoreittejä, rantoja ja muuta, mitä voidaan hyödyntää matkailuvaltteina.
Kysymys on myös turvallisuudesta. Pippola vie työssään kylille varautumisen, omavaraisuuden ja turvallisuuden toimenpiteitä.
–Yhteisöllisyys koetaan turvallisuuskysymykseksikin. Naapuriapu on tärkeää. Turvallisuutta lisää myös se, että tiedetään, ketä kylällä asuu ja tunnetaan kesäasukkaat. Voidaan pyytää apua tai välittää tietoa. Kylän tapahtumat voivatkin olla ainoa tapa tutustua muihin, kun kyläkoulujakin on nykyisin harvassa kylässä.
Kokoontumistilan puute on Pippolan kokemuksen mukaan yksi tärkeimmistä yhteisen tekemisen edellytyksistä.
–Tarvitaan katto, minkä alle kokoontua suunnittelemaan ja järjestämään tapahtumia, sellainen kylän sydän. Hyvä esimerkki on tuore juttu Kärnän kylätalosta: usein kylätalon myötä homma lähtee viriämään. Sen on hyvä olla matalan kynnyksen paikka ja toiminnan sellaista, ettei se sido liikaa; osallistua voi, jos on aikaa, ilman pelkoa, että heti saa pallon jalkaan ja sitten on koko ajan oltava tekemässä jotain.
Kokoontumistila on kylän sydän
Jonkun verran on kyliä, joissa ei ole paikkaa, minne kokoontua. Pienissä kylissä missä väki on vähissä, ei ole talkooväkeä ylläpitämään nuorisoseuraa tai vanhaa koulua, ja ne joudutaan myymään pois. Esimerkiksi katon uusiminen on iso investointi.
–Kaikki lähtee tahtotilasta. Joillakin kylillä on grillikatos ja nuotiopaikka, jossa voi pientä kokoontumista järjestää.
Pippola toivoo, että kylillä järjestettäviin tapahtumiin myös osallistuttaisiin.
–Joskus niitä toteutetaan tosi pienellä porukalla. Mukaan meno ja pienikin apu kannustaa tapahtuman järjestäjiä jatkamaan.
–Jos kylässä on yksikin ihminen, joka haluaisi, että siellä tapahtuisi jotain, ja kaipaa yhteisöllistä toimintaa, voi minuun ottaa yhteyttä. Voidaan yhdessä miettiä, mistä lähteä liikkeelle, Pippola kannustaa.
Pippola iloitsee kohtaamisista kylillä
EIJA PIPPOLA aloitti kyläaktivaattorina lokakuussa. Järviseudun Sanomien lukijoille ja yhteistyökumppaneille hän on tuttu muun muassa kolumneistaan lehdessä ja työstään lehden ilmoitusten sekä taittotöiden parissa. Pitkän linjan vapaaehtoisena hän on ehtinyt nähdä vapaaehtoistoiminnan hyvät, mutta myös huonot puolet.
–Hyvät ovat jääneet voitolle, ne kantavat niin, etten ole kyllästynyt yhdessä tekemiseen. Mukava on nyt olla toisella puolella aktivoimassa porukkaa ja miettimässä, mitä voisi kehittää.
Hän on havainnut uuden työnsä ”hirvittävän mielenkiintoiseksi”.
–Haluaisin käydä mahdollisimman monessa kylässä katsomassa, mitä siellä on, ja kuulemassa ideoita ja suunnitelmia. Puhelimitse ei saa oikein selvää käsitystä asioista. Yksi suurimmista ilon aiheista tässä työssä on se, että kyliltä löytyy hyviä tyyppejä ja aina jotain uutta. Nyt kun on vähän päässyt työhön tutustumaan, aina vain nälkä yltyy syödessä: mitä kaikkea voisikaan saada aikaiseksi. Yksinhän ei kukaan pysty mitään näissä asioissa saamaan aikaan, mutta yhteisön voima on mahtava. Mitä yhdessä illassakin voi saavuttaa, kun lyödään päät yhteen ja aletaan ideoida.
–Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi ja täysin ajan tasalle, koko ajan tulee uusia asioita, joita voi hyödyntää ja joihin perehtyä. Monenlaista koulutustakin on tarjolla, täytyy olla asialla ja kuulostella, sieltä noukkia itselleen tärkeitä ja sellaisia missä voisi itse kehittyä.
Kumppanuus, kriisinkestävyys ja kylävara kuntoon kylillä
EIJA PIPPOLA iloitsee siitä, että nykyisin hankkeilla pyritään jatkuviin tuloksiin, käytäntöihin, jotka todella jäävät elämään hankkeiden päätyttyä. Hänellä on työn alla kaksi kylähanketta.
–Tulevaisuuden kylä on kylähankkeitten jatkumoa, jossa on jo paljon kehitetty ja saatu aikaan pysyviäkin juttuja. Siinä edistetään muun muassa energiatehokkuutta, digitaalisten palveluiden saatavuutta sekä kylien imagoa. 4K eli kyvykkäät ja kestävät kumppanikylät -hankkeessa luodaan laajemmaltikin pysyviä verkostoja ja malleja turvallisuuspuolelle. Kuntia pitäisi saada mukaan kylien turvallisuusasioiden kehittämiseen, toteaa Pippola.
Yksi kehityskohde ovat kyläradiot, jollaisia on toiminnassa esimerkiksi Isossakyrössä ja Kaustisella. Niiden hankkimisessa kunnat voisivat olla mukana.
–Eihän se iso investointi ole, mutta sivukylillä sellaisen olemassaolo voi olla ratkaisevan tärkeää. Ei tarvitse olla kuin sähköt poikki, niin matkapuhelinverkko katoaa ja tiedonkulku vaikeutuu.
Kylätaloille olisi hyvä rakentaa asemat, joilta voisi viestiä välittää kahteen suuntaan, sekä kuntaan että kyläläisille.
–Näin saataisiin tilannekuvaa paikan päältä, vaikkapa mitä apua tarvitaan.
Kriisinkestävyyttä tuetaan aktivoimalla kyläläisiä omavaraisuuteen ja naapuriaputoimintaan sekä pyritään lisäämään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.
–Hankkeen puitteissa tehdään myös asukaskyselyitä, joihin todellakin kannattaa vastata ja kertoa omia mielipiteitään!
Kylillä kulkiessaan Pippola myös muistuttelee kotivaran tärkeydestä.
–Vesi on tärkein, sillä puhdas vesi on elinehto.
Saukonkylällä tapahtuu kahden katon alla ja ympäri vuoden
KYLÄAKTIVAATTORI Eija Pippola sai helmikuisella vierailullaan Alajärven Saukonkylällä kuulla, että kylällä yhteinen toiminta on aktiivista. Vuoden mittaan kylällä järjestetään kyläseuran toimesta muun muassa pääsiäiskokko, keväiset siivoustalkoot ja Kaivoslammen patikka. Jumppa ja kutomapiiri keräävät tuvat täyteen väkeä.
Kyläseuralla on käytössään sekä seurantalo että entinen koulu, missä on kutomatila ja painisali nyrkkeilysäkkeineen, osa tilasta on myös vuokrattuna eteenpäin. Talvisin seurantalon pihassa on jääkiekkokaukalo.
–Melkein joka ilta seuralla palaa valot, on vakiovuoroja ja tiloja myös vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin. Jumpassa voi olla kerralla parikymmentäkin henkeä, nuorista ikäihmisiin. Liikkumisen lisäksi on merkityksellistä kohdata muita kyläläisiä. Jumpan jälkeen lähdetään useampaankin suuntaan peräkkäin heijastinliivit välkkyen ja puheensorina kuuluu kauas, toteaa kyläseuran sihteeri Aino-Maija Ojala.
–Tiloja on remontoitu hankeavustusten turvin, kertoo kyläseuran aktiivi Jyrki Korpela.
Keskusteluihin nousi aggrekaatin hankkiminen mahdollisesti kyläavustuksen turvin tilan lämmittämiseksi.
Noin sadan talouden ja 300 asukkaan Saukonkylä on pieni ja tiivis yhteisö, jossa naapuriapu on luontevaa. Kyläläisillä on oma WhatsApp-ryhmä ja Facebook-sivu.
–Sanomalehden sunnuntaijakelulaatikkoakin käytetään viestintäkanavana, naurahtaa Ojala.
