KATSOTTIINKO televisiota? Luettiinko lehtiä? Puhuttiinko puhelimessa kaverien kanssa? Onko jokin muuttunut sen jälkeen, kun aloit käyttää älypuhelinta?
Aika kuluu huomaamatta Facessa tai Instaa selatessa. Väsyneenä ei jaksa muuta kuin zombina selata puhelinta ja tykkäillä kaverien postauksista. Tunti vierähtää huomaamatta.
MITEN teknologia sai meidät pauloihinsa?
Pitää katsoa, tuliko postaukseen tykkäyksiä ja kommentteja. Aiemmin valitsit itse, nykyään surffailet jonkun muun tavoitteiden mukaan.
Huomasitko WhatsAppin viestin oikeaan alanurkan väkäset? Ensimmäinen on harmaa, kun lähetit viestin, toinen kun viesti meni perille. Sitten, kaksi sinistä väkästä, kun vastaanottaja on lukenut. Taas koukutuit lisää, kun käyt tutkimassa, onko vastaanottaja lukenut viestisi.
Päivität profiilikuvan ja seuraa tykkäysten tulva. Pitää katsoa, moniko tykkäsi ja kommentit. Keskeytät muun tekemisen tavan takaa katsoaksesi, miten tilanne elää.
Tiesitkö, että Facebook voi määritellä, milloin se näyttää kuvan muiden uutisvirrassa? Se siis ohjailee käyttäjien tiedon saantia sekä sitä, millaista tietoa jaetaan.
YouTubessa tarjonta ei lopu ikinä. Löydät mukavan videon, ja järjestelmä alkaa tarjota sinulle lisää videoita, joita et ollut itse valinnut. Suositelluista videoista katsotaan 70 prosenttia. Katsomme siis jonkun muun valitsemia videoita.
TÄMÄ ihmisen vapaudesta valita itse.
Miksi some pursuaa kielteisiä juttuja? Sen vuoksi, että ikävät asiat herättävät hyvin huomion. Ahdistavaa, mutta tehokasta. Niin ja Facebook näyttää sitä, mistä sille maksetaan.
Tämän arveluttavan teknologian kehittivät ”nuoret miehet” eli nörtit. He kuvittelivat ja arvailivat, mitä asiakkaat haluavat ja tarvitsevat.
Jos some kehitettäisiin tänään, se näyttäisi arvatenkin toisenlaiselta. Entä jos kehittäjät olisivat olleet 60-vuotiaita? Käyttäjäthän ovat nykyään iäkkäämpiä. Varmaan näyttäisi toisenlaiselta.
MITÄ suljet pois elämästäsi, kun käytät puhelinta? Vähän kuin Tinderin käyttö. Siellä ovat ne ihmiset, jotka ovat syöttäneet tietonsa. Mutta kaikki muut ihmiset jäävät pois. Samalla tavoin Facen ulkopuolella jää oikea elämä. Eikä YouTubessa välttämättä ole sinun elämääsi kuuluvia ihmisiä. Kun seuraat sitä, jää elämä läheistesi kanssa elämättä niiden tuntien osalta.
Näistä asioista tietokirjailija Perttu Pölönen on kirjoittanut mainion kirjan Saisinko huomiosi? Sen vuoksi tämä kolumni.
Aino Alppinen
