PÄIVÄ pitenee nyt kovaa vauhtia, mikä varmasti lämmittää mieliämme näin kovan ja pitkän talven jälkeen.
Kova ja raskas talvi on ollut monella tavalla muutenkin, onhan takana pimeyden lisäksi raskaita ja koko elämäämme vaikuttavia asioita. Venäjän järjettömän hyökkäyssodan kauheudet ja niiden vaikutukset ihan meidän jokaisen kuntalaisen arjessa, energian, ruuan ja yleisen epävakaan markkinatalouden ennakoimattomien vaihteluiden pyörteissä. Huolemme tulevaisuudestamme on monellakin tavalla aiheellista.
Historiallinen muutosalueille siirtyminen tämän vuoden 2023 alusta, on kuntasektorimme isoin harppauksellinen muutos. Sen vaikutukset kuntalaisen arkeen terveydenhoidon, pelastustoimen ja hoivan, sekä muiden sote-palveluiden ohella ovat varmasti vasta avautumassa. Huolta aiheuttaa palveluiden saatavuus, sekä iänikuinen huoli rahan riittävyydestä ja sen mahdollisimman tasapuolisesta jakautumisesta eri alueille. On siis selvää, että tämänkokoinen siirto kunnilta muutosalueille ei varmasti käy täysin kivutta, mutta sen vaikutuksia voidaan ehkä varovaisesti arvioida laajemmin vasta tämän ensimmäisen vuoden jälkeen, joka sekin on lyhyt aika, onhan kyseessä valtava kokonaisuus.
Koronasta pientä helpotusta, mutta flunssat ja toistuvat influenssa aallot ovat riepotelleet myös tätä talvea ennennäkemättömän rajusti. Varsinkin pienten lasten perheenisänä olen tämän omakohtaisesti nähnyt. Tuntuu, että jonkin kaltaisesta flunssasta ei ole yhtäkään ehjää viikkoa, ja varsinkin tarhaikäiset kantavat pienimmätkin pöpöt, bakteerit ja flunssat kotiin, mikä ei tietenkään ole harvinaista, onhan vasteet vasta kehittymässä.
Yhtä kaikki talviaika on monellakin tavalla ollut niin täällä kunta-alalla kuin varmasti muuallakin työntäyteistä ja ajoittain raskasta aikaa. Olemme kuitenkin selviämässä jälleen kevääseen ja valoon.
MIKÄ onkaan ihanampaa kuin näin kovan talven jälkeen, ottaa kevät ja tuleva kesä vastaan.
Muistan hyvin lapsuuteni tuntemuksia kylmän ja runsaslumisen talven jälkeen, kun raskaiden toppavaatteiden, vaatekertojen, kuupipojen ja talvisaappaiden jälkeen äitini antoi laittaa ensikertaa kevyemmät tossut jalkaan. Tunne oli monella tavalla ainutlaatuisen vapauttava. Nostelin jalkoja ja ihmettelin, miten kevyeltä kaikki jälleen tuntui, olo oli kuin jossain sadussa. Orastavan lämmin aurinko paistoi taivaanrannasta ja sulava lumi virtasi vuolaana puroissa. Jäisen maan alta paljastui jälleen tuttu ja turvallinen hiekkalaatikko ja oli aika kaivaa neppisautot talviteloilta. Ei haitannut, vaikka kurahousut olivat kauttaaltaan koko pienen pojan mitalta sananmukaisesti paskassa. Elämä hymyili, luonto pikku-hiljaa vihersi ja kevät aurinko lämmitti poskipäitä ja pikkupojan elämä oli ehkä hiekkalaatikon mittainen, mutta se vapauden tunne on jotain minkä haluan myös muistoissani tuoda sinunkin orastavaan kevääseen.
Voimia, lämpöä ja energiaa toivottaen,
Sami Alasara
Kunnanjohtaja
Lappajärvi
