SEITSEMÄS maaliskuuta Vimpelin Lakis Areena oli pakkautunut täyteen yleisöä. Luvassa oli historioitsija sekä tietokirjailija Teemu Keskisarjan luento Jääkäriliikkeen synnystä. Aihepiiri kiinnostaa täällä Järviseudulla ihmisiä, tuona iltana Lakis Areenalla oli hyvinkin yli puolitoistasataa kuulijaa paikan päällä.
Tilaisuuden avasi Heikki Salmela ja sen jälkeen asiaan päästiin suoraan. Keskisarja aloitti esitelmänsä pienellä esittelyllä kirjallisen tuotantonsa aihepiireistä.
–Itse kiinnostuin jääkäriliikkeestä jo opiskeluaikoinani, Teemu Keskisarja kertoi.
Kohtalolla sormet pelissä
Alkumetreillä jääkäriliikkeestä hän siteerasi Winston Churchillia; ”Harvoin niin monet ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille” viitaten 2 000 jääkärin joukkoon, jotka tekivät niin isoja asioita. Ihmetystä herättää se, kuinka nuo miehet heittivät kohtalon arpaa isänmaan puolesta tuolloin lähtiessään koulutukseen Saksaan 1915–17 sellaisessa ruletissa, jota kukaan ei ennakolta voinut arvailla.
Vielä 1890-luvulla kukaan ei osannut arvailla jääkäriliikettä, itsenäisyyttä ja vapaussotaa. Osasimmeko mekään arvata Ukrainan sotaa vielä vuosi sitten?
–Vuonna 1894, 20 vuotta ennen jääkäriliikkeen syntyä, Suomi oli luultavasti maailman ja Euroopan venäläismielisin ja -myönteisin kansa. Suomalaiset olivat tuolloin venäläismyönteisempiä kuin venäläiset itse. Tsaarin uskollisin alamaiskansa, jolla ei ollut nokan koputtamista imperiumiin kuulumisesta ja Pax-Russikasta. Tsaarin avulla oli saavutettu ihmis- ja tasa-arvo, Keskisarja valotti Suomen tilannetta ennen jääkäriliikkeen syntyä.
Hän totesi esitelmässään, kuinka äkkiä tuo ihanne tilanne kääntyi sortoon ja ryssävihaan. Syynä oli venäläisten aloittama sortokausi vuonna 1899. Entisestä rauhallisesta ja hyvin hallitusta suurruhtinaskunnasta jäljellä oli enää vain muisto. Venäläistäminen sai mittasuhteet, jotka eivät sopineet kansalle. Paasikivi oli todennut aikoinaan, että ilman Venäjän pöljää bobrikoffailua, venäläistämistä ja routavuosien sortoa Nikolai II olisi voinut hallita Suomea ja Suomessa vuoden 1917 jälkeen, kun hänet oli Pietarissa syrjäytetty vallankahvasta.
–Mutta kun suomalainen sisu nousee, sitten se kanssa nousee. Sattuma ratkaisi tässäkin äärettömän paljon. Mutta etenkin Eugen Schauman – puolikuuro, koulukiusattu pikkuvirkamies teki kaikkien aikojen veret seisauttavimman terroriteon Suomessa. Teko oli sellainen, että ilman sitä Suomen itsenäisyyttä olisi vaikea kuvitella. Ei sillä, että Bobrikoffin murhaaminen olisi sortoa lopettanut, mutta se antoi sen ajan aktivismille esikuvan, jota jääkäritkin osittain seurasivat 1910-luvulla, Keskisarja kertasi tuon ajan tapahtumia yleisölle.
Sarajevon laukaukset ja Suomi
Isompi sattuma maailman historiassa tapahtui Sarajevossa, kun Gavrilo Princip ampui Frans Ferdinandin. Sattumalla on osuutensa isojenkin asioiden kulkuun historiassa. Laukaus vaikutti myös Suomen historiaan, etenkin itsenäisyyden saavuttamiseen. Kun maailma paloi, monet Euroopan maat tarttuivat tilaisuuteen. Jääkäriliike ja jääkärit olivat tuossa ajassa kohtalon lapsia. Ei voida puhua heidän ihmishistoriassansa pelkästään sinivalkoisista väreistä. Teemu Keskisarja viittasi Väinö Linnan romaaniin Täällä pohjan tähden alla, jossa Ilmari Salpakari, jääkärin arkkityyppi, papin poika ja säätyläissuvun näköalaton villikko on edesottamustensa takia hyvin valmis lähtemään Saksaan etsimään onneansa. Monet jääkäriksi lähteneet ajattelivat, että kotimaassa ei ole enää mitään. Tilastollisesti on osoitettu, että jääkäreissä oli myös paljon pienehköjen eläjien poikia – talollisia ja mökkiläisiä. Joukossa oli myös teollisuustyöläisiä ja alimpana sosiaalisena ryhmänä olivat merimiehet. Nuo merimiehet olivat jämähtäneet Saksaan satamiin, valinnassa oli sotilaskoulutus jääkäripataljoonassa tai vankileiri. Lähtöpäätöksen takana oli idealismi, isänmaanrakkaus ja monesti seikkailunhalu; tahto nähdä jotakin uutta. Oli mukana myös peri eteläpohjalaista ajatusmallia; ”kyllä mä jouran lähtee”. Myös työväenliikkeellä on aihe ottaa osanen jääkäriliikkeen perinnöstä. Sieltä löytyi hyvinkin aktiivisia henkilöitä asian tiimoilta.
TUOHON AIKAAN jääkäriliikettä myös vastustettiin Suomessa. Ajateltiin, että se ja seuraukset aiheuttavat mittaamattomia vahinkoja Suomen suuruhtinaskunnalle. Tuolloin ulkomaankaupasta liki 80 prosenttia suuntautui Venäjälle. Yllättävää on sekin, että ensimmäinen maailmasota synnytti lojaalisuutta Venäjää kohtaan. Suomalaisia oli kuitenkin aluksi rintamilla enemmän keisarillisessa armeijassa, kuin kuninkaallisessa Preussin jääkäripataljoona 27.
Voimassa olevan lain mukaisesti tuolloin jääkäriliikkeessä vaikuttaminen oli maanpetos. Ihmetystä kuitenkin herättää se, että Venäjä suhtautui armeliaasti kiinni jääneisiin jääkäreihin. Yhtään varsinaista jääkäriä ei teloitettu. Spalernajan 100 kalterijääkäriä selvisivät kaikki hengissä.
Jääkärien retkistä on kirjoitettu monia muistelmia, totaalisessa sodassa he eivät kuitenkaan olleet länsi- tai itärintamalla. Kaatuneita oli vain kourallinen, joukkoja käytettiin säästeliäästi. Saksalaisten tarkoitus oli käyttää joukkoa lopulliseen tarkoitukseen, Suomen vapauttamiseen. Rintamapalvelus oli kuitenkin raskasta. Keskinäisiä välienselvittelyitä, nälkää ja kylmää, huonojen varusteiden kera. Lupaukset olivat olleet korkealla, mutta todellisuus oli aivan toista. Sairaudet niittivät joukkoa vääjäämättömästi. Eripuraa oli kautta linjan komentosuhteissakin. Kielikysymys oli tässäkin esillä, se näkyi myöhemmin aina toista maailmansotaa myöten.
Keskisarja valotti Mannerheimin ajatusmaailmaa vuonna 1917 ja sitä, kuinka Mannerheim oli ollut ”ulkona” syntymämaansa asioista. Tuosta hetkestä, vain vuoden kuluttua, Mannerheim piti jääkäreille Vaasassa tervetuliaispuheen. Tuossa puheessa oli tiettyä ironiaa, olihan Mannerheim ollut tsaarin armeijan upseerina Venäjällä. Hän kuitenkin kutsui jääkäreitä isänmaan toivoiksi.
Vapaussota
KESKISARJA siirtyi vapaussotaan ja vuoteen 1918. Hän kertoo tuliaseista, joilla kouluttamatonkin joukkue saattoi aiheuttaa suuria tappioita vastustajalleen. Jääkäreiden osuus tuossa vapaussodassa oli kuitenkin uskomaton, pieni joukko ammattilaisia käänsi koko sodan kulun. Tilanne oli punaisten kannalta toivoton, näin voi jälkiviisaasti kertoa. Tuliaseet kuitenkin tasoittivat eroja koulutetun ja kouluttamattoman joukon välillä. Jääkäreitä kuitenkin kaatui noin 120 muutamassa kuukaudessa. Koulutuksen ja koulutettujen jääkäreiden esimerkki kallisti vaa’an valkoisten voitoksi. Mikäli jääkärit olisivat olleet yhtenä pataljoonana tuolloin ja porhaltaneet Vilppulasta Tampereelle, tilanne olisi voinut päättyä toisin. Jääkärit olivat kuitenkin hajautettuina eri ryhmittymissä. Koulutus ja esimerkki oli jääkärien vahvuus.
–Armotonta menoa, jääkärit armottomimmasta päästä, koska olivat seuranneet lihamyllyä itärintamalla, Keskisarja kertoi.
Esitelmän loppupuolella Keskisarja kertoi, että Saksa oli jääkäriliikkeen primus moottorina toimija, jääkäriliike ei pelkästään ollut sinivalkoinen tai pohjalainen ilmiö. Voidaankin katsoa, ettei saksalaisia kiinnostanut lipun väri Suomen saloissa, vaan Suomi oli osa ensimmäistä maailmasotaa. Keskisarja viittasi vielä tapahtumiin, kun Saksa teki maihinnousun Hangossa 3. huhtikuuta 1918 ja muistutti kuulijoitansa siitä, että Suomi oli kesällä 1918 vähemmän itsenäinen kuin kesällä 1913 tai kesällä 1894. Suomesta olisi tullut Saksan vasallivaltio ja raaka-ainereservaatti. Suomea kuitenkin potkaisi onni syksyllä 1918. Aikaikkuna oli tuolloin auki toistamiseen, kun Saksa joutui antautumaan länsirintamalla.
–Suomipoika tai -neito otti onnettarelta sen minä ansaitsi ja tarttui ainutkertaiseen momentumiinsa, joka olisi ehkä koittanut seuraavan kerran 50 vuoden kuluttua tai ei koskaan, Keskisarja totesi esitelmänsä viimemetreillä.
Loppukaneettina esitelmöitsijä vielä pähkäili (vapaus)sodan nimeä ja onko se oikeellinen vai väärä. Lopputulemana hän päätyy vapaussota-termiin, joka kunnioittaa osapuolia molemmin puolin, oikealla ja vasemmalla.
–Rauha teille, Keskisarja sanoi päättäessään esityksensä.
Lue lisää: Lappajärveläiset jääkärit Petsamossa
Aktiivinen kuulijakunta
Esitelmän jälkeen kysymyksiä virisi tusinan verran yleisön joukosta.
–Vimpelin Sotakoulussa olleista noin 15 jääkäristä noin kymmenen toimi johtajina suojeluskunnissa venäläisten karkottamisessa. Mikä merkitys näillä koulutetuilla miehillä oli, Seppo Kataja Vimpelistä kysyi.
–Varmaan Suomen historian tärkein kurssi. Hinta-laatusuhde oli mitä parhain. Tehokkaat ja mutkattomat kouluttajat toivat perusasiat. Koulutettavista tuli pian kouluttajia; Vimpelin kurssi oli hyvin merkittävä, Keskisarja vastasi.
Esitelmän jälkeen on väliaika, jolloin kahvion palvelut olivat käytettävissä. Väliajan jälkeen esittäytyivät vielä lyhyesti Suomen Jääkärimuseo, Vapaussotien Lakeuden Perinneyhdistys sekä Jääkäripataljoona 27 Perinneyhdistys.
–Hyvä esitelmä, jossa asioista puhuttiin kaunistelematta, niiden oikeilla nimillä. Kun puhuja osaa ja tietää asiansa on seuraaminen helppoa ja asia tulee selväksi, totesi eräs paikalla ollut henkilö esitelmän jälkeen.
