Maritza suuntaa inspiroituneena taiteilijajuhlavuoteensa: Taidetta en jätä enää ikinä

Maritza Parkkinen viihtyy Sääksjärven maisemissa. Lenkkiseuraa hän saa Demistä ja Sannista.
ALAJÄRVELLÄ syntynyt, Lappajärvellä varttunut ja Vimpeliin juurtunut Maritza Parkkinen tähyää uuteen vuoteen inspiroituneena ja suunnitelmia pursuten. Hän laittoi yrityksensä, jossa teki töitä esiintyvänä taiteilijana, viettämään hiljaiseloa joitakin vuosia sitten, mutta kokee jälleen tärkeäksi päästä toteuttamaan itseään ja luovaa puoltaan.

–Hiljaisemman ajan jälkeen olen täynnä tekemisen ja elämän iloa sekä rakkautta, tosi hyvällä fiiliksellä. Taidetta en jätä enää ikinä. Sieluni kuolee ilman sitä, on se sitten käsillä tekemistä, teatteria tai musiikkia. Tarvitsen sitä voidakseni hyvin.

Hän viettää vuonna 2022 taiteilijuuden juhlavuottaan; nyt tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun hän lähti mukaan teatteriympyröihin ja musiikkia hän on tehnyt nyt 10 vuoden ajan.

Parkkinen on koulutukseltaan merkonomi ja työskennellyt paitsi pitkään yrittäjänä, myös rakennusalalla ostajana kuin pankkivirkailijanakin. Tällä hetkellä työpaikka on kattofirmassa.

–Elämä on ohjannut tekemään ihmeellisiä päätöksiä, jotka ovat ehkä hämmentäneet kanssaihmisiä, mutta olen aina tehnyt asioita, joista olen tykännyt.

PARKKINEN palkittiin hiljattain sivuosa-Kalevilla roolistaan Hannelena vuonna 2018 ilmestyneessä Tomi Saarijärven elokuvassa Laurin Krouvi. Scifivaikutteinen mykkäelokuva sai tunnustusta useilla filmifestivaaleilla. Parkkinen on ensimmäinen näyttelijä, jolla on kaksi Kalevi-palkintoa.

Ensimmäisen teatteriroolinsa, Berthan August Strindbergin Isässä Maritza Parkkinen teki Eeva Rantalahden ohjauksessa.

–Olen Vimpelin nuorisoseuran kasvatteja. Päädyin näyttelemisen pariin kavereiden houkuttelemana ja sillä tiellä olen yhä, se on ollut antoisa harrastus. Olen tehnyt projektin lähes vuosittain, joskus kaksikin, teatterissa tai elokuvissa; sittemmin myös ääniä, lavastusta, markkinointia ja tuottamista.

Hän on esiintynyt Vimpelin kirkonkylän nuorisoseuran produktioiden lisäksi muun muassa Halkosaaren kesäteatterissa ja muissa teatterituotannoissa, opetus- ja mainosvideoilla ja elokuvissa sekä luonut Ninni Kettuli-hahmon. Ensimmäisen pitkäsoittolevynsä Siivet kantaa hän julkaisi 2010, paria vuotta myöhemmin hän kirjoitti ja ohjasi Pilvilinna -musiikkinäytelmän ja piti ensimmäisen konserttinsa. Omia musiikkivideoita hän on julkaissut vuosien varrella useita, ja levyttänyt kolmen albumin lisäksi joululauluja, lasten lauluja ja kaksi pesäpalloaiheista kappaletta.

–Olen kirjoittanut itse noin sata sanoitusta ja myös säveltänyt muutaman kappaleen. Duetoin muun muassa Jukka Kuoppamäen kanssa sanoittamani kappaleen Sano mitä näät, ja Juhamatti on levyttänyt sanoittamani laulun.

Kootessaan hiljattain listaa töistään hän huomasi, että osa saavutuksista ja tekemisistä on päässyt unohtumaan; niin monenlaista on vuosien varrella tullut toteutettua.

–Tärkeintä on, että tekee intohimolla sen, mihin ryhtyy, vaikka voi se olla kuluttavaakin.

NYT Parkkinen julkaisee viikoittain YouTubessa esittämänsä tangon teemalla Intohimona tangot.

–Suunnitelmissa on tehdä pian sinkkujulkaisu radiolle, pitkästä aikaa. Myös Iskelmätähti-kilpailun toinen tuleminen on työn alla. Olin toteuttamassa sitä joitakin vuosia sitten, ja ihmiset ovat kovasti toivoneet, että se järjestettäisiin uudelleen. Järjestämme sen netissä. Palkinnot ovat hyvät: voittaja saa julkaisukelpoisen levytyksen itse valitsemalleen kappaleelle ja sille radiojakelun, se on monen kilpailijan unelma.

Musiikkia Parkkinen tekee paitsi studiolla, myös kotonaan Sääksjärvellä, missä hän saa laulettua stemmoja.

Ensi vuoden tavoitteena on myös oma taidenäyttely kotipihassa sijaitsevassa ateljeessa. –Pihapiirin kauhistus, vanha navetta, muuttui sen kaunistukseksi viime kesänä, ja sai nimen Päämaja. Sen sisälle rakentui kesäateljee sekä studio- ja näyttelytilat. Ehkä saan näyttelyyn muidenkin perheenjäsenten taidetta. Olen innostunut myös laittamaan pihaa viime vuosina, ja minulla on visioita muun muassa vesiaiheisista betonifiguureista.

Tauluja Parkkinen on maalannut aina. Itseoppinut taiteilija inspiroitui viimeksi lenkillä näkemästään maisemasta, kun taivas oli tulessa Sääksjärven yllä. Isokokoinen teos vaatinee viikkojen työn ennen valmistumistaan.

Viime aikoina nimenomaan käsillä tekeminen on ollut hänelle tärkeää ja terapeuttista. Joulumarkkinoille syntyi kukka-asetelmia, pöytäkoristeita, havuporoja ja pitkä rivi kakkuja. Villasukkiakin on syksyn aikana tullut tikuttua monen vuoden edestä.

–Kirjoittamisen osalta on ollut hiljaisempaa, mutta uskon, että senkin aika tulee pian. Hiljattain suostuin, pitkästä aikaa, ottamaan työn alle tilauskappaleen.

Myös ohjaustyö on suunnitteilla.  

–Uskon, että elämä antaa kaiken hyvän ja oikean juuri oikeaan aikaan, vaikka se ei sillä hetkellä tuntuisikaan siltä. Elämä kantaa.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.