Tummasävyinen syksy sai tarttumaan kynään; Koskela julkaisi toisen runoteoksensa

Eija Koskelan toinen runokokoelma näki päivänvalon joulukuussa.
VIMPELILÄISLÄHTÖISEN Eija Koskelan toinen runokokoelma Loppuunsaatettuja ilmestyi joulukuussa. Esikoisteos Näppäinvirheitä näki päivänvalon vuonna 2017.

Ensimmäisen kokoelman jälkeen Koskelalle oli selvää, että hän haluaa kirjoittaa lisää, mutta hän ei asettanut itselleen paineita tai aikatauluja, vaan ajatteli, että tekstejä tulee, kun on tullakseen.

Suurin osa uuden kokoelman runoista on syntynyt tämän syksyn aikana.  

–Tämä kirja on varmasti edeltäjäänsä tummasävyisempi, vaikka mukana on toki joitain kepeämpiäkin tekstejä ja muutamia tarinoita rakkauden ihmeellisyydestä, Koskela toteaa.

Vaikka hän ei pidä itseään synkkänä ihmisenä, tummempi puoli on noussut esille voimakkaammin viime aikoina.

–Tämä syksy on ollut monella tapaa itselleni haastavaa aikaa. Syksy sinällään on aina minulle vaikein vuodenaika, koska on pimeää ja kurjaa, energiat ovat vähissä, eikä jaksa mitään ylimääräistä. Maailman menokin ahdistaa. Tämä tilanne aiheuttaa ainakin minussa suurta surua ja aivan valtavaa huolta erityisesti läheisistä ja heidän jaksamisestaan. Eletään niin suuressa epävarmuudessa, että ikinä ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu.

Nämä ajatukset saivat hänet tarttumaan jälleen kynään.

–On tehnyt kovasti mieli kirjoittaa. Kirjoittaminen on itselleni valtavan tärkeää ja tykkään kirjoittaa kaikenlaisia tekstejä, en pelkästään runoja.

–Pohdin asioita paljon ja kelailen niitä päässäni kieltämättä aivan liikaa. Nyt, kun on oikein luvan kanssa pyöritellyt vaikeita teemoja ja muistoja, on huomannut kirjoittavansa niistä tunteista ja muistikuvista, joita tärkeiden ihmisten menettämiseen liittyy. Toki runot ovat ”vain” runoja. Itse ajattelen runon yhdistelmänä totuutta ja mielikuvitusta, jotka sekoittuvat tekstin muotoon sulassa sovussa. Vastuuta pitää jättää myös lukijalle, mitä hän tekstistä löytää.

Kirjan kansien välissä tunneskaala on laaja; äärimmäisestä surusta, ikävästä ja haikeista muistoista iloon, toivoon ja rakkauteen, teemoina myös ihmisenä kasvaminen ja ihmisten välinen kanssakäyminen. Koskela kirjoittaa esikoisteoksesta tutulla ironisella otteella ja erittäin tarkkanäköisesti elämästä ja päänsisäisistä maisemista. Runossa Magic everywhere hän toteaa: Edellisessä elämässäni/ Minun on täytynyt olla taikuri/ Olenhan edelleen/ Todella taitava/ Kadottamaan itseni.

VARSINAISTA julkistustilaisuutta Koskela ei kirjalle suunnittele, mutta tuumaa, että olisi mukava käydä lähiseudun kirjastoissa vierailulla, lukea runojaan ja keskustella ihmisten kanssa. Ainakin Vimpelin kirjaston kanssa vierailu on suunnitteilla.

–Jos joku teksti herättää mitä tahansa tunteita, niistä on aina mukava jutella ja jakaa ajatuksia.

Loppuunsaatettuja voi ostaa kirjoittajalta tai kustantajalta, Mediapinnan verkkokaupasta.

 –Kirja tulee myyntiin myös nettikirjakauppoihin ja toivottavasti kirjastotkin sitä ottavat lainattavaksi.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.