Joensuu näkee hallintohimmelin yläpuolella enemmän sadepilviä kuin auringonpaistetta

Hyvinvointialue vuokraa sote-kiinteistöt 3+1 vuoden sopimukselle, mutta kuinka niiden käy, jos kaikkia sopimuksia ei uusita?
ENSIMMÄISEN aluevaltuustokauden aikana on todennäköisesti luvassa käynnistysvaikeuksia, ennakoi Jukka Joensuu. Jotta palvelut saataisiin järjestettyä taloudellisesti kestävällä tavalla, tasapuolisesti ja toimivasti, on selätettävä monia haasteita.

Hänellä on näköalapaikka hyvinvointialueen valmisteluun Etelä-Pohjanmaan Liiton maakuntahallituksen jäsenenä ja hän on aloittamassa myös yhteistyöryhmän puheenjohtajana. Hän työskenteli viime hallituksen aikana sote-maku-valmistelutyöryhmän jäsenenä ja on nyt valmisteluryhmän varajäsen. Ajankohtaista tietoa valmistelun etenemisestä hän kuulee eri alojen asiantuntijoilta myös Kokoomuksen piirin varapuheenjohtajana.

Uudistusta valmistellaan virkamiestyönä poliittisen ohjausryhmän seuratessa toimintaa. Aluevaltuusto aloittaa toimintansa kesäkuussa 2022 ja hyvinvointialue vuoden 2023 alusta. 

–Tämä on kuin iso kuntauudistus. Monessa kunnassa jopa 60 prosenttia budjetista siirtyy hyvinvointialueelle. Ihmisten tärkeimmät palvelut siirtyvät nyt maakunnan vastuulle. Nämä asiat koskettavat meitä jokaista.  

Vaalien alla ehdokkaat ja puolueet perinteisesti lupaavat paljon. Uuteen malliin siirryttäessä kuviot, resurssit ja vaikuttamisen mahdollisuudet eivät ehkä ole kaikille, kuntalaisille tai ehdokkaillekaan, täysin selviä.  

–Haasteena on, että ehdokkaiden pitäisi perehtyä käytännön työhön ollakseen selvillä sote-palveluista ja sairaalanmäen arjesta. Samoin vaikuttamisen ja päätöksenteon arjesta. Uuden järjestelmän resurssikysymykset on tunnistettu, mutta hyvin harvassa ovat ne, jotka antavat vaihtoehtoja. Ongelmia on ainakin henkilöstön saatavuudessa sekä ICT-puolella. 

Tammikuun vaaleissa valitaan 58 aluevaltuutettua.  

– Maakuntamallin puoltajat eivät ole ehkä ajatelleet, että useat kunnat voivat jäädä ilman edustajaa. Samoin on vaikea vaikuttaa, jos on yksin kuntansa tai laajemman alueen edustajana. Vaatii rohkeutta tuoda asioita esille yksin ja yksin on hankala puolustaa esimerkiksi oman kunnan sote-lähipalveluita. 

NYKYISEN sairaanhoitopiirin edustus on mukana viranomaisten ja poliittisen ohjausryhmän kanssa rakentamassa uutta.  

–Organisaatio, hallintohimmeli, rakentuu pitkälti vanhan mallin pohjalle. Keskeinen seikka on, että noin 9 000 työntekijää siirtyy maakunnan palvelukseen. Se, rakennetaanko organisaatiot alueellisesti, matriisissa tai ylhäältä alaspäin sektoreittain, on vielä vähän epäselvää. Miten varmistetaan se, tuleeko kaikkiin virkoihin aina hyödynnettyä se sen osaamisalueen paras substanssiosaaminen? Muutosjohtaminen on alussa voimakas tekijä. Kun vanha malli on pohjalla, helposti siirretään väkeä uusiin virkoihin, eikä luuta tarpeeksi lakaise. Ajan ja halun puute on tässä ongelmana. Toiminnan ja asiakkaan kannalta henkilövalinnoilla on iso merkitys. Aluevaltuustolla on jonkin verran vaikutusvaltaa näissä, mutta hallintosääntö hyväksytään vasta syksyllä, jolloin systeemiin voi puuttua tavallaan vasta jälkikäteen. Viranomaiselin voi tehdä päätöksiä jo nyt.  

Ylipäätään Joensuu kritisoi hyvinvointialueen mallia.  

–Mistään suunnitelmista en ole löytänyt asiakasta keskiöön, vaan siinä ovat hallinto ja ideologiasta nousevat ajatukset.  

KAIKEN KAIKKIAAN hyvinvointialueet päättävät yli 20 miljardin palveluista. Etelä-Pohjanmaalla aluevaltuusto päättää noin 790 miljoonan euron potista. Sillä tulisi saada hoidettua palvelut tasapuolisesti ja toimivasti koko alueella. Alun perin sote-alueita ajettiin siksi, että saataisiin kuntien sijaan leveämpiä harteita vastaamaan alasta, jonka kulut kasvavat ihmisten ikääntyessä. Jo nyt näyttää siltä, ettei toivottuja kustannussäästöjä saada aikaan. 

–Tutkimusten mukaan on selkeää, että kansalaiset edellyttävät uudistukselta kustannustehokkuutta. Nykyisessä lainsäädännössä on vähän, jos lainkaan kannustimia tai mekanismeja tehokkaaseen rahankäyttöön. Mitä isompi populaatio rahaa on käyttämässä, sitä helpommin mennään vanhan mallin mukaan, eikä kokonaisedullisimpia ratkaisuja ehkä katsota loppuun. Hyvinvointialueen tulisi elää suu säkkiä myöten, koska se ylläpidetään kansalaisten verovaroin. Kolmatta ja neljättäkin sektoria tulisi saada vahvemmin mukaan. Yhteiskunta ei voi olla kaikesta vastuussa, vaan tarvitaan ihmisten omaakin vastuullisuutta. 

Joensuu näkee toiminnan yläpuolella enemmän tummia sadepilviä kuin kumpupilviä ja auringonpaistetta.  

–Hyvinvointialueet saavat rahoituksen asukasmäärän mukaan, maakuntien erilaisuutta ei oteta huomioon. Meillä sairastavuus on keskimääräistä korkeampi, samoin keski-ikä.  

Kolmen ensimmäisen vuoden aikana on tehtävä palkkojen harmonisointi; että samasta työstä saa saman palkan riippumatta siitä missä päin aluetta työskentelee.  

–Se tekee noin 3–5 miljoonaa lisäystä vuosittain. Mistä puuttuva raha? Ei ole näköpiirissä muita keinoja kuin karsia palveluverkkoa. Kokoomuksen peräänkuuluttamat monikanavaiset palvelut eivät ehdi vielä siihen saumaan. Siitä se taistelu alkaa.  

–Kun ollaan tilanteessa Seinäjoki vs. maakunta, silloin poliittisella näkökulmalla ei ole merkitystä, vaan ollaan keskuspaikan puolella tai vastaan. Maakunnan väestä kolmasosa asuu Seinäjoella, vaalimatematiikan perusteella yli kolmasosa aluevaltuustopaikoista menisi sinne. Jos Seinäjoki lyöttäytyy yhteen esimerkiksi Kauhavan tai Kurikan kanssa, on kyyti reuna-alueilla silloin kylmää.   

–Koska sotekiinteistöt vuokrataan 3+1 vuoden sopimuksella, siinä kohtaa voi tulla houkutus supistaa palveluverkkoa. Silloin kiinteistöt jäisivät kuntien harteille, joiden tuloja on rajusti leikattu. En toivo, että kenenkään Möksystä tai Hyypänjokilaaksosta tarvitsisi lähteä verikokeisiin Seinäjoelle. Tässä nousee esiin monikanavaisuus; onko se kiertävä terveysbussi tai mitä, aika näyttää.  

JOENSUU on huolissaan sote-työvoiman riittävyydestä alueella monen muun tavoin.  

–Pako alalta voimistuu, jos organisaation rakentamisessa epäonnistutaan ja oikeita ihmisiä ei saada oikeisiin paikkoihin. Hyvinvointia ei voi rakentaa ilman tervettä maalaisjärkeä. Byrokratiaa kasvattamalla kukaan ei parane eikä paloturvallisuus lisäänny.  

Pelastuspuolella paloasemaverkko on hyvä, hajautettu malli tullee säilymään. Avun täytyy olla lähellä, vanhusten ja avuntarvitsijoiden määrä lisääntyy.  

JOENSUU kertoo, että olisi ollut ennemmin vahvan perusterveyden huollon ja keskitetyn erikoissairaanhoidon kannalla, nykyisen mallin mukaan. Hän lähti itse ehdolle taistellakseen palveluiden keskittämistä vastaan.

”Reuna-alueiden kuntien edustajien saaminen aluevaltuustoon edellyttää äänestysaktiivisuutta” 

JUKKA Joensuu näkee hyvinvointialuemalliin siirtymisessä useita isoja kysymysmerkkejä. Yksi tärkeimmistä muutokseen liittyvistä uhista on pelko demokratian kaventumisesta. Siihen liittyen on useita kompastuskiviä.  

–Ensimmäinen on pienten kuntien ja maakunnan syrjäalueiden edustuksen saaminen maakuntavaltuustoon. Se on mahdollista, mutta vain, jos äänestysaktiivisuus nousee kunta- tai eduskuntavaalien prosentteihin. Laiskalla äänestämisellä valta valuu väistämättä isompien kuntien nimekkäimmille ehdokkaille ja vauhdittaa keskittämispyrkimyksiä. Näen, että on täysin mahdollista saada järviseutulaisia valtuutettuja läpi, jopa useampiakin, mutta se vaatii kuntalaisilta aktiivisuutta. 

Demokratia voi kaventua myös, jos pienissä kunnissa halutaan varmistaa edes yhden ehdokkaan läpimeno pyrkimällä kasaamaan ääniä tämän taakse yli puoluerajojen.  

–Demokratia kaventuu, jos äänestäjä ”pakotetaan” äänestämään muuta kuin omaa puoluettaan.  

Myös sillä, millaisia valtuutettuja lopulta valitaan, on suuri merkitys.  

–Onko läpi pääsevä kunnanvaltuutettu sellainen, joka saa suunsa auki omassa ryhmässä, entä valtuustossa? Tuleeko äänestäjien ääni kuuluviin? Isossa kuvassa puolueilla on ehdolla varttunutta ja kokenuttakin väkeä: kansanedustajilla voi olla tiettyä imua, mutta mikä on kontribuutio, osallistuminen, into ja halu perehtyä, on kysymysmerkki. Ylipäätään aluevaltuustoon tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat olla jotakin mieltä välittämättä siitä, ovatko pidettyjä ryhmässään vai ”Hallapuron mummun” asialla? 

Kolmas Joensuun kysymys on, voiko sama, kunnanvaltuustossa, aluevaltuustossa ja eduskunnassa työskentelevä henkilö jakaa aikansa ja voimavaransa niin, että kaikki roolit tulevat hoidettua hyvin? Riittääkö panos kaikkiin?  

–Kyse on myös siitä, että on toisaalta antamassa, toisaalta ottamassa rahaa.  

Ainoa mahdollisuus pärjätä näissä vaaleissa järviseutulaisittain on se, että ihmiset menevät äänestämään ja haastavat ehdokkaita lenkkipoluilla ja kaupoissa kertomaan tiedoistaan ja näkemyksistään.   

–Kaikkien äänestysikäisten tulisi vakavasti miettiä äänestämistä, lähteä uurnille, että saataisiin täältä mahdollisimman monta aluevaltuustoon. 

Hän haastaa Järviseudun kuntia terävöittämään pitovoimaansa edelleen.  

–Kuntien tulisi laatia yhteinen tavoite toimista, joilla poismuutto saataisiin katkeamaan. 

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.