EVIJÄRVEN kirjastossa järjestettiin perjantaina perhesirkustuokio. Lapset vanhempineen pääsivät tutustumaan sirkusvälineisiin ja -temppuihin seinäjokisen Sirkus Muudin Riina Tarhasen opastuksella.
–Jonglöörataan keiloilla, palloilla ja renkailla, ja lisäksi on kukkakeppejä, kiinalaisia lautasia, diaboloja ja poi’ta. Niitä saa lähteä kokeilemaan, Tarhanen kertoi.
Sirkus Muudi tunnettiin aiemmin Life Circus -nimellä. Tarhasen lisäksi tuntiohjaajia on kuusi. Heillä on nykyisin Seinäjoella kaksi salia, joista toisessa pidetään sirkustunteja ja toisessa parkourtunteja.
Tarhanen kertoo, että sirkus on Suomessa pieni laji, jota moni lapsi ei ole koskaan kokeillut. Siinä on kuitenkin monia hyviä puolia.
–Mielestäni yksi sirkuksen vahvuus on se, että siinä ei ole minkäänlaista kilpailua. Esimerkiksi voimistelussa tähdätään huippusuoritukseen, ja on tuomarit ja kaikki, mutta tämä on enemmänkin luovaa. Tämä on vähän kuin teatteria tai esittävää taidetta, jossa oman kehon kautta voi ilmaista itseään, hän pohtii.
–Se luovuus ja itsensä ilmaiseminen on se, mistä itsekin tässä nautin. Tykkään treenata, tehdä koreografioita ja esiintyä, ja on ihana päästä jakamaan sitä lapsille ja nuorille.
YHDEN ja saman harrastuksen sisällä lapset pääsevät myös tekemään hyvin monipuolisia juttuja.
–On pienvälineitä, on akrobatiaa maassa ja ilmassa, on pari- ja ryhmäjuttuja, hän kertoo. –Mitään ei tarvitse osata, kun tänne tulee, ja jokainen varmasti löytää oman juttunsa.
Lapset kokeilevat aluksi kaikkea, mutta pikkuhiljaa voi alkaa panostaa enemmän yhteen osa-alueeseen. Tarhasen omat päälajit ovat pariakrobatia sekä vertikaalikankaiden avulla tehtävä ilma-akrobatia.
–Kenellekään ei kuitenkaan sanella, että sä kuulut tänne ja sä tuonne, vaan he voivat jatkaa omassa ryhmässään.
Se on myös edullista. Ei tarvita kuin jumppavaatteet ja -tossut, ja yksipyöräiseen lisäksi kengät.
–Ei ole kilpailumatkoja tai varusteiden hankintaa, hän kertoo. –Halukkaat kuitenkin pääsevät esiintymään erilaisiin tapahtumiin. Järjestämme myös itse kerran vuodessa aina kevätjuhlatyyppisen esityksen, jossa päästään näyttämään, mitä tunneilla on tehty.
HÄN toivookin, että sirkusta olisi tulevaisuudessa mahdollista harrastaa Suomessa useammalla paikkakunnalla.
–Jokainen lapsi tietää, että voi harrastaa jalkapalloa, jääkiekkoa, tanssia tai voimistelua, mutta jos puheeksi tulee sirkusharrastus, niin aikuinenkin voi olla ihan, että ”Mitä siellä tehdään?” Se on vielä niin pientä, ja se usein yhä luokitellaan sellaiseen ”sirkus ja hipit” -kategoriaan, hän miettii.
–Toivon, että kun sana leviää esimerkiksi harrastamisen Suomen mallin ja muiden hankkeiden kautta, tämä harrastus tulee normaalimmaksi. Toivottavasti samalla saadaan lisää ohjaajia. Itsekin mieluusti lähtisin tarjoamaan työtä ja satsaamaan välineisiin, kun saadaan tekijöitä.
