Pyhävuoren Peikko yhdistää toden ja sadun

Marjatta Juutin toinen kirja kertoo myyttisestä Pyhävuoresta, sen historiasta ja nykypäivästä sadun keinoin.

PYHÄVUORI teki Marjatta Juutiin vaikutuksen ensimmäisestä vierailusta lähtien. 1974 Alajärvelle muuttanut Juuti muistaa ajatelleensa, että ”tämä on kuin satumaa”. –Kiinnostuin näkemästäni siinä määrin, että aloin etsiä tietoa alueesta. Monet lähialueen asukkaat olivat kyllä käyneet Pyhävuorella, mutta heidän kertomustensa perusteella oli vaikea muodostaa kokonaista kuvaa asiasta. Kirjallinenkin tieto tuntui olevan kiven takana, eikä tietokoneita vielä ollut, hän muistelee. –Silloin tällöin piipahdin Pyhävuorella. Salakavalasti mieleeni hiipi halu kirjoittaa kirja Pyhävuoren tapahtumista. Mutta minkälainen? Satu tuntui minusta liian keveältä, tietopaketti taas liian kankealta. Jäljelle jäi mahdollisuus yhdistää ne.

Ennen Pyhävuoren tapahtumiin syventymistään Juuti päätti kirjoittaa elämänsä askelmerkit. Juurta jaksain nähtynä julkaistiin 2018.

–Käsikirjoituksen valmistuttua päätin, että tämä oli nyt tässä. Enää en näin työlääseen projektiin ala. Mutta miten siinä kävi? Joutessani menin kirjoittamaan pari kolme pientä tarinaa. Sitten aloin kerätä materiaalia ja lopulta istua jökötin kamarissani tietokoneen äärellä. Varsinainen työ kesti vajaat kolme kuukautta. Teoksen kustantaa Mediapinta.

ALAKOULUIKÄISILLE suunnattu kirja koostuu neljästäkymmenestä tarinasta, jotka peräkkäin luettuna muodostavat 140-sivuisen sadun. 4 211 vuotta sitten haikara lennätti pikkupeikon Pyhävuorelle, missä se eleli vaaroista tietämättömänä haltijoiden ja metsänväen kanssa. Mutta on Peikon ollut opittava elämään myös ihmisten läheisyydessä. Heidän touhujaan Peikko seuraa mieluimmin Peikkoluolansa halkeaman raosta. Se on hyvin utelias ja kokeilunhaluinen. Siksi se joutuu eriskummallisiin tilanteisiin.

Isossa roolissa tarinaa ovat eläimet. Sadussa vilahtelevat Pyhävuoren maamerkit kuten pirunpellot, jäiden kallioihin raastamat jäljet, muinaisten merenrantatyrskyjen muovaama uhrikivi, luolat, Kellaripuro ja tietysti myös Lappajärvi. Tutuksi tulevat myös kraatteri ja meteoriitti. Peikko muistaa, kun ensimmäiset lappalaiset saapuivat paikalle ja myöhemmin pirkkalaiset. Muistaa palovartijatornin rakentamisen ja kalliolle kokoontuneen seuraväenkin. Yksi kirjan henkilöistä on Pyhävuorella kolmikymmenluvun taitteessa asustellut erakko Jaakko Repakka, joka rakensi kivimajansa Peikon luvalla Peikkoluolan kylkeen. Nykyaikakin piipahtaa tarinoissa hauskalla tavalla.

–Kirjassa on muutama tyhjä sivu omia muistoja ja kokemuksia varten. Esimerkiksi kirjan jälkipolvilleen hankkivat isovanhemmat voivat kirjoittaa sinne tietämiään tarinoita Pyhävuoresta, tai lapset voivat piirtää retkistä, joita ovat tehneet Pyhävuorelle tai lukemansa innoittamana.

–Olen tyytyväinen tähän muotoon, missä satu ja tosi yhdistyvät. Työ ei mennyt hukkaan. Ihme, ettei Pyhävuoresta ole kirjoitettu aiemmin kirjaa.

JUUTILLA ei ole käynnissä uutta kirjoitushanketta. Vanhojen runojen kokoaminen yksiin kansiin on mietinnässä.

Woi wimpelis-wompelis Pyhävuoren Peikko -kirja julkistettiin 19. maaliskuuta Alajärven kirjastossa. Kirjaa saa kirjailijalta sekä useista nettikirjakaupoista. Juuti esittelee kirjaansa Lappajärven kirjastossa 26. maaliskuuta kello 18 ja Vimpelin kirjastossa 31. maaliskuuta kello 17.30.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.