Luontokuvauksessa mennään eläinten ehdoilla

Luontokuvauksessa kameran ohella tärkeä osa on myös muulla rekvisiitalla. Ari Korpelalta löytyykin kuvaamista varten useita eri maastopukuja. Kuva: Ari Korpela.
VIMPELISTÄ kotoisin oleva, 10 vuotta sitten Helsinkiin muuttanut Ari Korpela kuvaa harrastuksenaan luontoa. Korpela kertoo aloittaneensa luontokuvaamisen noin 16-vuotiaana. Järjestelmällisemmin hän alkoi harrastaa kuvaamista 30-vuotiaana, jolloin hän alkoi kuvata lähes päivittäin. Nykyään hän valokuvaa joka päivä, aina sen verran, minkä töiden jälkeen ehtii.

Korpela kertoo olleensa kiinnostunut luonnosta jo nuoresta lähtien. Hän kertoo tykänneensä paitsi liikkua luonnossa myös tarkkailla eläinten toimia.

–Nuorempana otin filmikameralla maisemakuvia, Korpela kertoo, 

–Digiaikaan siirryttäessä mielenkiinto siirtyi eläinten kuvaamiseen, koska siinä oli enemmän haastetta.

Luontokuvaus on Korpelalle nimenomaan harrastus, eikä hänellä ole siten alaan liittyvää koulutusta.

–Kuvaamaan olen oppinut kantapään kautta, Korpela toteaa,
– En ole käynyt mitään kursseja.

LUONTOKUVAUKSESSA tärkein väline on luonnollisesti kamera. Korpela kertoo itse kuvaavansa järjestelmäkameralla, johon hänellä on 400 ja 600 millimetrin objektiivit. Kameran lisäksi tarvitaan luontokuvauksessa kuitenkin paljon muutakin rekvisiittaa:

 –Käytän apuvälineinä erilaisia ultrakevyitä piilokojuja. Minulla on olemassa niitä 5 kappaletta, jotka sopivat eri tilanteisiin ja vuodenaikoihin, Korpela kertoo,

 –Lisäksi minulla on myös naamioverkko ja tietenkin maastopukuja on joka lähtöön. Joitain houkuttimia löytyy kanssa eri eläimille.

VÄLINEIDEN lisäksi luontokuvauksessa myös kuvaamisen kohteiden, eli eläinten, löytämisellä on tärkeä osa. Kuvaustaidon ohella luontokuvausharrastuksessa kehittyykin myös kyky löytää sopivia kuvauspaikkoja.

– Joitain eläimiä löytää ihan spontaanisti, mutta on myös sellaisia alueita, joilla tiedän olevan hirviä ja peuroja, Korpela kertoo,

 –Silloin on maastontuntemus tärkeää. Pitää osata arvioida, mistä etsiä kohteet.

KORPELA kertoo kuvaavansa kaikkia eläimiä, joita kuvauskeikoillaan sattuu löytämään. Lähiaikoina hän kertoo kuvanneensa eniten lintuja ja hirvieläimiä. Korpelalla on myös lähellä Sipoonkorven kansallispuistoa alue, jossa hän tekee maanomistajan luvalla lintujen metsäruokintaa. 

 –Kuvaan siellä lähinnä pähkinähakkeja ja harmaapäätikkaa, mutta myös muita lintuja, Korpela kertoo,

 –Ruokinnalla tulee vietettyä melkein kaikki vapaa-aika, samalla arjen kiireet unohtuu.

Viime aikoina Korpela on ottanut luontokuvia myös Vimpelissä. 

 –Olen kuvannut suopöllöä Sahissa, kahlaajia esimerkiksi pikkutylliä Pokelassa ja sarvipöllöä Vimpelin ja Perhon rajamailla, Korpela luettelee.

PARASTA luontokuvauksessa on Korpelan mukaan se, että saa olla luonnossa ja nähdä erilaisia tilanteita, joita siellä eläimille tapahtuu. Eläinten ohella on harrastus tuonut elämään myös uusia ihmiskontakteja:

 –Kaikista parasta on löytää hyviä kuvauskavereita, Korpela toteaa,
–Niitä onkin löytynyt ihan mukavasti ympäri Suomea.

Luontokuvausharrastuksen aloittamista pohtiville Korpela haluaa sanoa seuraavaa:

–Aloittavan luontokuvaajan on hyvä tietää, missä voi kuvata ja tuntea maasto. Kuvata pitää aina eläimen ehdoilla, eikä keinolla millä hyvänsä kuvan saamiseksi. 

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.