Väinöntalon museon kesän näyttelyn kävijät pääsevät myös itse kokeilemaan entisajan leluja ja leikkejä

Tanja Wetterstrand valmistautui kesän näyttelyn avajaisiin viime keskiviikkona asettelemalla entisajan leluja ja pelejä vitriiniin.
Näyttelykävijät pääsevät kokeilemaan käytännössä vanhan ajan leluja, kuten kukkopeliä, kaarnalaivoja, käpylehmiä ja pajupilliä.

JUHANNUSPÄIVÄNÄ avataan Väinöntalon museolla kesän näyttely, joka kertoo vanhanajan leluista ja leikeistä.

Osa leluista on museon omista kokoelmista, ja niitä on myös lainattu ihmisten kodeista. Näyttelyä keskiviikkona esitellyt Tanja Wetterstrand kertoi, että esimerkiksi nukella on ikää yhtä paljon kuin leikkivällä, älykkäällä ihmisellä.

–Vanhimmat suomalaiset nuket ovat 1700-luvulta. Niiden vartalo oli puuta, pää taas muovattiin vahasta ja maalattiin. Matilda Nordensvan perusti Suomi-nimisen lelutehtaan Kuopioon vuonna 1888, ja Turun Martat perustivat toisen lelutehtaan Turkuun vuonna 1908.

Hevosia pidettiin aikoinaan miesten juttuna. Ennen kuin autot syrjäyttivät ne, poikien leluja olivat esimerkiksi keinuhevonen ja puureki.

–Meillä on ollut ongelmana se, että pojat ehkä kohtelevat lelujaan kovakouraisemmin, ja niitä on säilynyt ehjinä huonosti.

Osa leluista taas on Wetterstrandin ja muun museon henkilökunnan itse vanhan mallin mukaan valmistamia.

–Niitä saa koskea, ja niillä saa leikkiä, eli vieraat pääsevät kokeilemaan käytännössä vanhan ajan leluja, kuten kukkopeliä, kaarnalaivoja, käpylehmiä ja pajupilliä, Wetterstrand kertoi.

ARKEOLOGISET löydökset paljastavat, että melkein kaikilla kansoilla ja kulttuureilla on ollut leikkikaluja. Samoin kuin leikit ovat säilyneet muuttumattomina vuosituhansien ajan, niin ovat myös leikin välineet.

–Perusleikkikalut pallo ja nukke ovat kulkeneet mukanamme vuosituhansien ajan, Wetterstrand kertoi. –Leikin välineet tehtiin usein itse luonnonmateriaaleista. Pajuista, heinistä ja koiranputkesta tehtiin pillejä, kävyistä ja kissankäpälistä lehmiä ja lampaita. Kyläpuuseppä saattoi valmistaa pienoismalleja aikuisten työkaluista. Kauppoihin ensimmäiset teollisesti valmistetut lelut saatiin meillä 1920-luvun alussa.

Oman maamme historian aikana kaikilla lapsilla ei ole ollut — eikä joskus ole vieläkään — mahdollisuutta leikkiä. Etenkin alemmissa yhteiskuntaluokissa lapsen leikki-ikä oli lyhyt, sillä raskaaseen työhön jouduttiin jo viisi–kuusivuotiaana.

–Nykyisin ollaan sitä mieltä, että leikki on välttämätöntä lapsen normaalille kehitykselle, Wetterstrand huomautti. –Leikki on lapsen työkalu, jota hän käyttää tunnistaakseen, omaksuakseen ja työstääkseen kokemuksiaan maailmasta ja itsestään. Leikissä on mahdollista hallita sitä maailmaa, jossa normaalisti on pieni ja voimaton.

SUSIKAMARISSA on samalla toinen näyttely nimeltä Vakka kantensa valitsee.

Sanonnalla viitataan henkilöön, joka on löytänyt itselleen sopivan, samankaltaisen elämänkumppanin. Monessa muussakin kielessä on vastaava ilmaisu, mutta suomessa se tulee kirjaimellisesti siitä, että entisajan vakoista ei käsityönä saatu valmistettua täysin samanlaisia, vaan jokaiseen vakkaan sopi vain juuri sitä varten tehty kansi.

–Esittelemme näyttelyssä sekä vakkoja että vanhoja 1800-luvun ja 1900-luvun alun valokuvia, joissa vanhat evijärveläiset avioparit ovat ehkä hieman alkaneet muistuttaa toisiaan, Wetterstrand virnuili.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.