Seikkailugeenitön arjen sankari

Minä kuulun siihen enemmistöihmisryhmään, jolta puuttuu seikkailugeeni. En tarvitse adrenaliinipurkauksia päivittäin, kammoan muutosta, eikä passini ole ollut voimassa enää pitkään aikaan. Viimeksi taisin sitä käyttää vuonna 2008.

Kotona on mukava olla ja nautin siitä, että asiat sujuvat päivästä toiseen tutulla kaavalla ja täysin ennalta arvattavasti. Suoraan sanottuna, olen erittäin tylsä ja kaavoihini kangistunut keski-ikäinen akka. Ei ole paljoa jälkipolville kerrottavaa, eikä tule.

JOSKUS kuumehouruissani tai muuten vain heikentyneessä mielentilassa saatan haaveilla tekeväni elämässäni jonkin suuren muutoksen, viimeksi suunnittelin kanalan perustamista ja pelastuskoiran kouluttamista. Lehmääkin olen suunnitellut laittavani jo varmaan kymmenen vuotta, mutta aina vain se on jäänyt suunnitelman asteelle, tuskin pääsen koskaan enää elukoita tillaamaan.

Toisaalta kajehdin heitä, jotka matkustelevat ja kokeilevat kaikkea uutta ja jännää. Kukapa ei haluaisi välillä pois täältä sohjon ja räntäsateen keskeltä? Ja kyllähän se kieltämättä piristäisi arkista puurtamista, jos joskus uskaltautuisi kokeilemaan uutta frisyyriä tai laittaisi edes tekokynnet? Mutta ei, liian vaivalloista ja joutavaa, eikä sitä rahaakaan oikein tuollaiseen tunnu koskaan löytyvän. Mennään nyt vain näillä, hamaan hautaan saakka.

Jossain pohdittiin, että erilaisiin extreme-kokemuksiin hakeutuvat yleensä miehet, sillä naisille elämä on yhtä suurta extremeä synnytyksineen ja hormoniryöppyineen. Ja kuulemma tällaisesta sävärihakuisesta elämästä voi tulla addiktio, jolloin haetaan aina vaan parempia kicksejä ja otetaan suurempia riskejä. Jos laskuvarjohyppy tai luolasukellus ei enää tuota tarpeeksi vaarantunnetta, voi kuulemma lähteä sotaturistiksi jonnekin kriisipesäkkeeseen.

No siellä varmasti pääsee lähelle jotain ennen kokematonta ja saa jälkipolville tarinanjuurta, kun väistelee maamiinoja ja tarkka-ampujien luoteja, puhumattakaan myrkkykaasuista ja kranaateista. Jänskää oli, voitte uskoa! Eikun uutta putkeen!

Mietityttää vaan, että miten tarina jatkuu ja miten se päättyy? Loppuuko tällainen venäläinen ruletti vasta sitten, kun vihdoin napsahtaa Juhaa leukaan oikein kunnolla?

Eija Pippola

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.