Samaa vanhaa

Julkaistu:

Kategoria:

,

Aihe:

Ennen talvisotaa suomalaiset neuvottelivat Moskovassa. Tarinan mukaan Josif Stalin sanoi Juho Kusti Paasikivelle: “Emme mahda mitään maantieteelle, ettekä tekään mahda sille mitään.”

Elämme kylmässä pohjoisessa Venäjän naapurissa. Vuosisatojen halki huolemme ovat olleet samat vanhat: maatalouden huono kannattavuus ja Venäjän sotilaallinen uhka.

Vuosina 1713–1721 Venäjä miehitti Ruotsin itäosaa, siis Suomea. Ajanjaksoa alettiin sittemmin kutsua isoksivihaksi. Sen vaikutuksia Järviseudun agribisnekseen pohti Aulis Oja. Hänen artikkelinsa isonvihan aikaisesta Lappajärven kappelin maataloudesta julkaistiin Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton Kytösavut-kirjasarjassa vuonna 1956.

Oja huomautti, että kappelin kirkonkirjat kertoivat lukuisista tihutöistä, joita venäläiset valtaus- ja miehitysjoukot vuosina 1714–1716 suorittivat Järviseudulla. Hän halusi silti selvittää, kuinka kovia koettelemukset olivat.

Venäläiset siviilivirkamiehet laativat vuonna 1719 kylvö- ja karjaluettelon. Oja hyödynsi sitä ja tilastoi kylittäin, mitkä olivat asuttua taloa kohden keskimäärin vuotuiset kylvömäärät ja kotieläinten lukumäärät.

Rukiin ja ohran kylvömäärät yhteensä olivat Lehtimäki 17 kappaa, Kerttua 16, Kurejoki 16, Mänkijärvi 16, Inanperä 15, Vimpeli 15, Evijärvi 14, Kauhajärvi 13, Kortesjärvi 13, Purmojärvi 13, Savonkylä 13, Kivijärvi 12, Kuninkaanjoki 11, Haapajärvi 9 ja Alajärvi 8.

Mainos

Listauksesta näkee, kuinka edistyneitä Lappajärven kappeliseurakunnan kylissä oltiin agribisneksessä, mutta toisaalta, kuinka kaltoin venäläiset olivat eri kyliä kohdelleet. Lisäksi Oja vertaili Lappajärven kappelia suurempiin hallintoalueisiin, joihin se kuului. Päätelmäkseen hän kirjoitti:

“Lappajärven kappelin maatalous oli siis hieman jäljessä jo Pietarsaaren pitäjänkin maataloudesta, huomattavasti jäljessä Pohjanmaan maataloudesta sekä oikein pahasti jäljessä Turun kenraalikuvernöörikunnan (Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Hämeen, Satakunnan ja Pohjanmaan) maataloudesta. Tietysti maatalous oli normaaliaikoinakin Etelä-Pohjanmaan Järviseudun vasta 1500-luvulla asutetuilla takamailla ollut vaatimattomampaa kuin maakunnan rintapitäjissä, Etelä-Suomen ikivanhoista asutuskeskuksista puhumattakaan. Mutta näin suurta eroa sentään rauhan aikanakaan tuskin oli ollut. Onkin siis ilmeistä, että isonvihan koettelemukset olivat kuin olivatkin olleet Lappajärven seudulla kovempia kuin monin paikoin muualla maassamme.”

Lopuksi täytyy palata nykypäivään. Ei pidä unohtaa, että Järviseudulla asuu nykyään lukuisia erinomaisesti kotoutuneita venäläisiä. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee.

Onneksi minun ei tarvitse pelätä tikun saamista silmään. Viime viikolla Reporters sans frontières, eli Toimittajat ilman rajoja -järjestö, arvioi lehdistönvapauden tilaa 180 valtiossa. Suomi jatkoi ykköstilalla. Kakkoseksi ylsi Alankomaat. Hyvin meni naapureillakin, sillä Norja sai kolmannen sijan, Tanska neljännen ja Ruotsi kahdeksannen. No niin, ja naapurimme Venäjän sijoitus oli 148:s.

Tämä kolumni julkaistiin Järviseudun Sanomissa keskiviikkona 27.4.2016.

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.