Keisarin vanhat vehkeet

Pitkänäperjantaina kävin kaverin kanssa Uuraisilla, jossa Aki ja Heli Palsanmäki pitävät huutokauppaa. Televisiosta tuttu, Suomen huutokauppakeisariksi tituleerattu, Aki Palsanmäki piti paikanpäällä samanlaista show´ta kuin ohjelmissaan. Nuija paukkui pöytään ja tavara vaihtoi nopeasti omistajaa.
Välillä yleisön huumorintajua testattiin pienillä kaksimielisyyksillä. Hiki virtasi sekä meklarin että apupoikana juosseen Markun otsalla. Väkeä oli tupa täynnä, eikä kaikille riittänyt istumapaikkaa. Salin takaosassa kaupankäyntiä seurattiin seinään kiinnitetystä tv-monitorista.
Kiinnostavampaa kuin myynnissä olleet tavarat oli yleisö. Koska elettiin pääsiäistä, oli liikkeellä uskoakseni paljon pyhien viettoon kauempaakin saapuneita. Eräs mies teki kauppoja selvästi kotikaljaa vahvempaa nesteytystä nauttineena. Kiihkeän huutokamppailun jälkeen hän sai haltuunsa muun muassa kotimaisen kahvikaluston. Erään lähelläni istuneen nuorenparin työnjako oli selvä: nainen huusi, mies kaivoi kuvetta. Pari oli retroon mieltynyt ja pulitti melkoisia summia kankaista, astioista ja lasiesineistä.
Suomalaisen nimekkään suunnittelijan keinutuolista maksettiin satoja euroja, samoin kotimaisista design-kannuista. Joka värkille näytti ostaja löytyvän, vaikka muutamankin tavaran kohdalla mieleen hiipi ajatus kaiken turhuudesta. Huutokauppa kesti useita tunteja. Loppua kohti väki alkoi valua pois, ja istumapaikka löytyi meillekin, pitkään pystyasennossa pönöttäneille.
Suurin osa yleisöstä lähti huutokaupasta tyhjin käsin, yhtä kokemusta rikkaampana. Parkkipaikka oli jo tullessamme tupaten täynnä, pitkät autojonot reunustivat myös tienvieriä. Ulkona kärysi grillimakkara, sisällä kioskissa tv:stä tutut rähmäpullat loppuivat hyvissä ajoin.
Minulla oli takana automatkaa sen verran, että päätin, etten poistu tilaisuudesta tyhjin käsin. Huomasin osallistuvani huutokisaan ensin sinisestä emalikasarista, sitten ruosteisesta ankkurista. Muut olivat sen verran fiksuja, että lakkasivat pian huutamasta, ja päädyin onnekkaasti molempien artikkelien omistajaksi. Kotona hankintani herättivät hämmennystä. Mielestäni itsenäinen nykynainen tarvitsee esimerkiksi ankkurin välttyäkseen tuuliajolle joutumiselta.
Emalikasarissa laitettua ruokaa läheiseni kieltäytyivät yksiselitteisesti syömästä, joten kattilalle on keksittävä muuta käyttöä. Tai sitten laitan sen uudestaan myyntiin.
En ole erityinen vanhan tavaran ystävä enkä juurikaan kiertele huutokauppoja tai kirpputoreja. Kirppiksillä olen mieluummin myyjä kuin ostaja, sillä vanha tavara on mielestäni parasta silloin, kun se on pois omista nurkista. Ja mikäs sen mukavampaa, jos itselle tarpeettomaksi jäänyt on jollekulle toiselle tarpeellinen!

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.