Radio eilen – toissapäivänä

Yhdysvaltalainen bluesmuusikko B. B. King kuoli viime torstaina 89-vuotiaana. Muistan, miten maaliskuussa 1992 taputin käteni kipeiksi hänen konsertissaan Finlandia-talossa.
Tunnen huonoa omaatuntoa, mutta en pidä suomalaisesta musiikista, paitsi Kolmas Nainen -yhtyeen kappaleista.
Autoa ajaessani surffailen radioaalloilla. Jos lähetysvirrasta alkaa kuulua kotimaista musiikkia, mainoksia tai toimittajan ääni, siirryn heti seuraavalle kanavalle.
Viime vuosina oikeastaan ainoa ohjelma, jonka vuoksi erikseen avasin radion, oli Heikki Harman toimittama Pop eilen – toissapäivänä. Valtiollinen mediakonserni Yleisradio kuitenkin päätti lopettaa sen viime vuodenvaihteessa.
Harma on pitkän linjan musiikkitoimittaja, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Hector. Ohjelman nimi oli väännös aikaisemmasta ohjelmasta Pop eilen tänään.
Nyttemmin on kerrottu, että 68-vuotias Harma aloittaa vastaavanlaisen ohjelman Radio Novassa. Kanavaa lähettää Suomen Uutisradio, josta MTV:n kautta suurimman osan omistaa ulkomainen mediakonserni Bonnier.
Suomessa kaupallinen radiotoiminta alkoi 30 vuotta sitten paikallisradioilla. Itsekin kevätkesällä 1985 kuuntelin Helsingissä, kun Radio City lähetti ensimmäisiä ohjelmiaan.
Ansaintalogiikaltaan kaupalliset radiot muistuttavat printtipuolen ilmaisjakelulehtiä. Niitä ei rahoiteta valtion keräämällä verolla eivätkä ne saa tilausmaksuja.
Tulot pitää haalia myymällä mainosaikaa ja lähettämällä sponsoroituja ohjelmia. Koska radiokanavat jaetaan kuluttajille maksutta, jää niiden journalistinen sisältö usein vaatimattomaksi.
Lähetyspalvelut suomalaisille radiokanaville myy Digita Networks. Sen omistaa First State Investments -sijoitusrahasto, joka kuuluu Commonwealth Bank of Australia -konserniin.
Radio Cityn omistaja on vaihtunut useasti. Tänä keväänä sen osti ulkomaiselta mediakonsernilta SBS:ltä toinen ulkomainen mediakonserni Bauer Media.
Kaukaisella 1980-luvulla, kun Radio Cityn taustaorganisaationa vielä hääri Elävän musiikin yhdistys Elmu, tein sinne muutaman radiojutun. Yksi aseman rahoittajista oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, minkä seurauksena opiskelijoille suunnattiin Kaivopihan keisarikunta -niminen ohjelma.
Radio Cityn toimitus sijaitsi Lepakon alakerrassa Ruoholahdessa. Minua kokeneempi toimittaja Elina Heino siellä ystävällisesti opetti, miten radiojuttu montteerataan.
Siihen aikaan haastattelut kopioitiin ensin nauhurin kasetilta kelanauhalle. Sitä sitten katkottiin ja valkoisilla teipinpalasilla yhdisteltiin sopivaksi kokonaisuudeksi. Nykypäivän digitaalisista studiolaitteista ei ollut tietoakaan.
En kuitenkaan tuntenut vetoa radiotoimittajan ammattiin. Ja jos nyt kuulisin itseäni radiosta, siirtyisin heti seuraavalle kanavalle.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.