Evijärveläisen Ulla Linturinteen toinen feelgood -kirja Anna minulle aikaa, punatukka ilmestyi hiljattain Myllylahden kustantamana. Kirja on jatkoa kaksi vuotta sitten ilmestyneelle teokselle Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen.
Kirjassa käsitellään eläkeikäisten Raisan ja Ramin parisuhteen rakentumista. Toimeton arki stressaa Raisaa, ja Ramilla taas riittää puuhaa liiaksikin asti; tämä viihtyy niin vapaaehtoistöissä kuin omassa kodissaankin puuhaillen. Raisan elämään uutta iloa tuo syntyvä lapsenlapsi, mutta entisen ystävän hääkutsun myötä on hänenkin aika kohdata menneisyyden haamut ja valita uusi suunta elämälle.
–Ensimmäisen kirjani jälkeen jotkut lukijat halusivat tietää, miten kirjan päähenkilöiden elämä jatkuu.
En ollut itse sellaista ajatellut, vaan tarkoitukseni oli ryhtyä elämäntarinan kirjoittamiseen isästäni. Jäin kuitenkin miettimään, mikä asia voisi nousta kompastuskiveksi ja jännitteeksi päähenkilöiden välille itsenäisessä jatko-osassa. Tyypillisen mustasukkaisuuden sävyttämän kolmiodraaman rakentaminen tuntui banaalilta, ja esiin nousi vakava, mutta inhimillinen aihe.
Nyt, toisen kirjan jälkeen Raisa ja Rami saavat jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa.
Isän tarina syntyy tutkimustyön tuloksena
Linturinteellä on käynnissä uusi kirjoitushanke, joka on täysin erilainen kuin aikaisemmat kirjaprojektit.
–Työstän isäni elämäntarinaa ja sen ympärille rakentuvaa ajankuvaa. Isän lapsuuden ja nuoruuden lähtökohdat eivät luvanneet hänelle helppoa elämää. Kirjoittamisprosessi on hidasta, mutta äärimmäisen mielenkiintoista, ja on helpompi keskittyä, kun aikarajoja ei ole asetettu.
Linturinteen isä syntyi aikana, jolloin Suomi oli Venäjän suuriruhtinaskunta ja maassa elettiin toista sortokautta.
–Pelkästään nuo tosiasiat ovat havahduttaneet huomaamaan miten vähän aikaa Suomen historian merkittävistä käännekohdista oikeastaan on. Tiedot noista kohdista ovat olleet yksittäisiä irrallisia tapahtumia ja vuosilukuja ilman, että niitä on liittänyt isovanhempien, vanhempien, saati omaan henkilökohtaiseen historiaan sukupolvien ketjussa. Onneksi lapsenlapsellani historian taju on jo paremmin hallussa: hänen piti sananselityspelissä mainita jokin historiallinen hahmo. Ekaluokkalaisen selkeä vastaus kuului, että se on mummu, naurahtaa Linturinne.
–Isä ja hänen ikäpolvensa on elänyt aikana, jolloin rakennettiin Suomen hyvinvointivaltio. Joutuu pakostakin miettimään, kääntyykö tuo raivaajasukupolvi haudoissaan, kun seuraa tämänhetkistä tilannetta Suomessa.
Kirjoittamisprosessissa yhteiskunnan tapahtumien taustoittaminen, esivanhempien elämän selvittäminen, sukututkimuksen ja arkistoihin paneutuminen vievät aikaa.
–Usein unohdun myös lukemaan historiallisesta tapahtumasta, joka ei tarinan kannalta olisi välttämättä tarpeellista, mutta taustatietona tärkeää. Jouduin kirjastosta jo huolissani kysymään, onko lainattavilla kirjoilla jokin maksimimäärä kerrallaan.
Linturinne on joutunut toteamaan niin kuin monet muutkin, että miksi ei vanhempien elinaikana kysellyt enemmän heidän ja isovanhempien elämästä.
Uusi kirjoitusprojekti etenee siis hitaasti, mutta varmasti. Feelgood-tarinat jäävät ainakin toistaiseksi tauolle.
–Keskityn elämäntarinan kirjoittamiseen nyt rauhassa ja täydellä pieteetillä, Ulla Linturinne toteaa.
