MEIDÄN perinteissämme oikean ajankohdan valinta rakennuksen aloittamiseen oli tärkeä tekijä työn onnistumisessa. Rakentaminen aloitettiin yleensä keväällä tai kesällä, koska talveen mennessä talon piti olla valmis. Työpäivän valinta liittyi myös kuunkiertoon – usein valittiin täysikuu, sillä sen uskottiin tuovan onnea. Viikonpäivällä oli myös merkitystä, ja rakennustyöt aloitettiin yleensä tiistaina, torstaina tai perjantaina, kun taas maanantai ja keskiviikko olivat epäonnisia päiviä.
Rakentamista ei tavallisesti aloitettu juhlapäivinä eikä karkausvuonna. Työskentely tapahtui lähes joka päivä, lukuun ottamatta suuria juhlia ja paastoja.
Uuden talon perustamisrituaali: Kun rakennustyöt alkoivat, aamulla rakennuspaikalle asetettiin pieni pöytä, joka peitettiin liinalla ja johon asetettiin leipää ja suolaa. Pöydän viereen laitettiin malja viiniä tai vettä, sekä risti ja kukkia. Päämestari suuteli leipää, pyytäen Jumalalta apua työssä, ja liina sekä muut esineet annettiin mestarille symbolisena maksuna tulevasta työstä. Rituaali alkoi puisen ristin asettamisella, joka seurasi rakennustyötä ja symboloi suojelua onnettomuuksilta. Jos rakennustyömaalla lensi varis, se oli hyvä enne, joka lupasi talolle pitkän elämän.
Rakennusuhrit ja symbolit: Talon kulmiin oli tapana laittaa erilaisia symbolisia esineitä, kuten rahaa, viljaa, kukkia, ikoneja ja pyhää vettä, sekä ensimmäinen kivi tai naula, joka osoitti rakennuksen suuntaa. Nämä perinteet juontavat juurensa vielä pakanallisiin aikoihin, jolloin ihmiset toivat uhreja luonnon jumalille suojellakseen taloja myrskyiltä ja onnettomuuksilta.
Juhla-ateria ja talkoot: Rakennuksen pohjan valmistuttua isännät järjestivät juhla-aterian, johon kutsuttiin mestarit, sukulaiset ja naapurit. Tämä ateria symboloi kiitollisuutta luonnolle ja ystävällisille ihmisille, jotka auttoivat. Naapurit osallistuivat usein myös työhön – tämä oli perinne, jota kutsuttiin ”talkoiksi”.
Palkkipuun asettamisen rituaali: Yksi tärkeimmistä vaiheista oli palkkipuun asettaminen, joka oli talon katon kannatinpalkki. Palkkipuun asettamiseen liittyi erityinen rituaali, jossa talon omistajat asettivat rahaa talon hyvinvoinnin puolesta. Rakennuksen kulmiin jätettiin symbolisia esineitä, jotka olivat pyhiä tai materiaalisia, kuten rahaa ja leipää, jotta talo olisi suojattu ja runsas.
”Kukka”-rituaali: Rakennustyön päätyttyä mestari asetti katolle puisen ristin, johon kiinnitettiin kukkakimppu ja leipäkokoelma. Tämä oli merkki työn päättymisestä ja talon hyvinvoinnista. Isäntä ripusti palkkipuuhun liinan, johon oli kääritty leipää, suolaa, vaate ja pöytäliina. Nämä esineet symboloivat toiveita talon runsauksista, lämmöstä ja puhtaudesta. Liina leipineen annettiin mestarille lahjaksi.
Epätäydellisyyden rituaali: Meillä oli perinne jättää pieni alue katosta tai seinistä lopullisesti viimeistelemättömäksi, jotta ”likainen voima” pääsisi poistumaan talosta. Vasta vuoden kuluttua rakennustyön päättymisestä tämä alue suljettiin. Saman perinteen takia taloa ei täysin kalkittu ensimmäisen vuoden aikana, vaan seinään jätettiin pieni valkaisematon alue.
Nykyajan rakennusperinteet: Nykyajan rakennustyöntekijät seuraavat pääasiassa perinteitä, jotka edistävät vaurauden lisääntymistä, mutta niihin sisältyy myös henkisiä ja kulttuurisia käytäntöjä, jotka ovat säilyneet vuosisatojen ajan.
Svitlana Zubenko
