Lappajärven Matinharjussa Syrjälän tilalla vuonna 1900 rakennetussa pohjalaistalossa purettiin ja rakennettiin uudelleen Lappajärven mallinen perinnetakka.
–Tämä Lappajärven kaarevaotsainen takka on yleinen Pohjanmaalla ja yleisesti mallista puhutaankin pohjalaistakkana. Tässä on yleensä leivinuuni ja takka, usein myös puuhella samassa rakennelmassa. Ulkonäkö- ja tyyliasiat vaihtelevat alueittain, ruokakulttuurilla on ollut iso vaikutus. Maanviljelysalueilla läntisessä Suomessa tehtiin paljon ruokaa leivinuunissa. Itäisessä Suomessa keittämiseen ja paistamiseen paremmin soveltuvat hellat ovat olleet yleisempiä, kertoo muurari Mikko Nylander.
–Avotakka on kehittynyt avonuotiosta. Se on tarkoitettu valon ja lämmön lähteeksi. Perinteisessä avotakassa ei tosin ole varaavuutta, tässä on yhdistetty molemmat. Kierto on tehty niin, että tuli lämmittää isoa tiilimassaa. Samoin leivinuuni, siinä on niin paljon massaa, että pari päivää lämmittämisen jälkeen luovuttaa vielä lämpöä.
–Tämä on nyt talon kolmas takka, ensimmäinen tehtiin heti rakennuksen alkuvaiheessa vuonna 1900. Purkaessa takan uumenista löytyi täytteenä ollut muototiili, jossa oli kissantassun jälki. Se taitaa olla ensimmäisestä takasta. Jätettiin se tuohon leivinuunin päälle koristeeksi, kertoo talon isäntä Erkki Syrjälä.
Vanhan takan purku ja uudelleen rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun taloon tehtiin maalämpö kahdeksan vuotta sitten. Pihan ja maaperän muokkaus kuivatti savipohjaa niin, että takan perustukset liikkuivat ja siihen ilmestyi halkeamia.
–Viime syksynä piippu repesi sisältä niin pahasti, että pukkasi savut sisälle. ”Älkää nyt hulluja olko”, sanoivat kaikki, joille kerroin, että takka on pakko purkaa. Mutta lähtökohtana oli, että tilalle ei missään tapauksessa tule moderni valmistakka, vaan samanlainen kuin alkuperäinen, jos mahdollista. Perinnemuurareita ei ole kovin paljon ja jonot on heillä pitkät. Viime talvena etsin muurareita ja lopulta Mikon kanssa synkkasi aikataulullisesti.
Kilokaupalla tiiliä
Projekti alkoi alkuvuodesta, kun Nylander kävi tutustumassa, kuvaamassa ja mittomassa kohteen. Vanha takka ja piippu purettiin kesällä ja uuden muuraaminen alkoi alkusyksystä.
–Mikko teki pelkästään valokuvien perusteella uuden, ei hänellä mitään piirustuksia ollut. Toki oli aikaisempaa kokemusta tämän mallin takkojen muuraamisesta. Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman saman näköinen ja kaikki vanhat rautaosat käytettiin uusiksi. Sisustat, eli savukanavien kierrot tehtiin uudelleen niin, että ne keräävät mahdollisimman paljon lämpöä. Enemmän kuin edellinen.
Vanhan takan purkaminen oli työläin vaihe.
–Vanhan purkamisessa meni viikon verran. Sanko kerrallaan piti kantaa vanhat tiilet pois, ettei noki leviä koko tupaan, Erkki kertoo.
–Purkaminen on raskasta, jokainen tiili pitää kantaa pihalle ja niitä on noin 8 000–9 000 kiloa. Erkki toimi hanslankarina, Mikko jatkaa.
Takan muuraamisessa meni 14 päivää. Ensin muurattiin savupiippu alhaalta ylös katolle asti, sen jälkeen leivinuuni ja takka.
–Joskus jotkut hämmästelevät, etteikö valmista tulekaan muutamassa päivässä, kuten elementtitakkojen kanssa. Tämä on käsityötä, jokainen tiili pitää asetella paikalleen. Suurin osa pitää vielä muotoilla vasaralla tai rälläkällä, Mikko kuvailee.
–Tämän takan käyttöikä on 50–70 vuotta, riippuen siitä, kuinka kovalla käytöllä se on. Minun ei tarvitse korjata itse tekemiäni takkoja, niiden korjaaminen on seuraavan tai sitä seuraavan polven hommia.
Vanha leipäjuuri hakusessa
Muurauksen, rappauksen ja uuden maalin kuivumisen jälkeen lupa lämmittämiseen tuli marraskuulle, leivinuunille muutama viikko myöhemmin.
–Ennen vanhaan muurarit jättivät päreitä tai lasia piippuun kuivumisen ajaksi. Tulivat ottamaan pois sitten kun lasku oli maksettu, ja takka lähti sitten vasta vetämään. Mikko ei tehnyt samaa, Erkki nauraa.
Takan uusimisen lisäksi Syrjälän talossa on päivitetty ilmettä edellisen 80-luvulla tehdyn remontin jäljiltä nykypäiväisemmäksi. Remonttia on tehty talon historiaa kunnioittaen ja arvostaen ja tupa on täynnä vanhoja huonekaluja.
–Laitettiin samalla vaivalla vähän maalia pintaan. Jos kerran asua pitää, niin pitää olla mukavaa, museot on erikseen. Mutta mitään alle 100-vuotiasta ei tähän taloon tule, kun remontti tulee valmiiksi, Erkki vakuuttaa.
Käyttöluvan saamisen jälkeen takka on ollut päivittäisessä käytössä ja leivinuunin kokeilua Erkki odottaa malttamattomana.
–Tarkoitus on ottaa se ruoanlaittokäyttöön kuten ennen vanhaan. Ruisleipää meinaan taas tehdä. Siitä puheen ollen, onkohan jollain vielä tallessa äitini Liisan leipäjuurta? Se on iankaikkisen vanha, mutta meiltä hävinnyt. Olisi hienoa saada sitä takaisin ja uudelleen käyttöön.
Käsityöperinnettä mestarin opissa
Neljännen polven uunimuurari Mikko Nylander on saanut oppinsa muurarimestari-isältään ja jatkaa itsekin uuninmuurauksen opettamista Nylanderin muurauskoulussa.
–Ensimmäisen kerran olin 12-vuotiaana isän mukana muuraushommissa. Silloin kesätöiden motivaattorina oli raha, nuorena en edes pitänyt kaakeliuuneja kauniina. Isä on ollut ovela, hän ei missään vaiheessa tuputtanut, mutta sai siirrettyä kiinnostuksen ammattiin vaivihkaa. Opiskelin muita aloja ennen kuin ymmärsin muuraamisen olevan juttuni. Mikään taito ei kuitenkaan mene hukkaan, insinööriopinnoista on paljon apua suunnittelussa.
Nylandereilla on ollut useampia oppilaita ja tietoa jaetaan eteenpäin esimerkiksi yksityisessä Nylanderin muurauskoulu-ryhmässä.
–Kysyntää tuntuisi olevan, mutta laadukasta koulutusta ei järjestetä missään oppilaitoksessa, eivätkä kaikki muurarit halua ottaa oppilaita ja opettaa omia taitojaan eteenpäin. Oppilaaksi tulevilla on tyypillisesti joku oma projekti, jonka haluaisivat tehdä itse loppuun.
Nylanderilla riittääkin kysyntää ja vuoden työjono on tyypillistä.
–Asiakkaiden puolesta nämä on aika pitkiä projekteja, he ymmärtävät, ettei nämä tapahdu tuosta noin vain. Uunilla on pitkä käyttöikä, joten kyllä he malttavat odottaa puoli vuotta pidempään sen valmistumista.
Nylanderin tyypillisiä työmaita ovat vanhat talot, jossa korjataan, puretaan ja rakennetaan kaakeliuuni uudestaan. Vanhojen hirsitalojen purun ja siirron jälkeen Nylander käy palauttamassa taloon alkuperäisen näköiset tulisijat.
–Pönttö- ja kaakeliuunit on rakennettu niin, että ne ovat purettavissa. Ennen vanhaan, kun poika lähti talosta omilleen, talosta ja uunista purettiin osa pojalle mukaan. Olen tehnyt myös ihan uusiin rakennuksiin vanhoja takkoja, mutta ne talot ovat olleet käsin veistettyjä hirsitaloja, eivät mitään valmistalopaketteja.
Mestarin opissa
Carita Pakula on ollut Syrjälän takkaprojektissa mukana Nylanderin oppityttönä. Muurarioppiin Pakula hakeutui oman projektin myötä.
–Olin ennen toimistotyössä. Suvun vanha talo siirtyi minulle ja mietin, että olisi hyvä ymmärtää talossa olevan yhdeksän tulisijan päälle jotain. Ja kun selvisi, ettei muurareita ole paljon ajattelin, että oma apu paras apu.
Pakula kävi vuoden tulisijamuurauskoulua, jossa tehtiin valmispaketeista, valmiiksi sahatuista ja numeroiduista tiilistä tulisijoja.
–Ei siitä ollut kovin paljon hyötyä pönttö-, kaakeli- ja leivinuuneihin. Kävin koulun ohella myös kaakeliuunikurssin ja siellä tajusin, että tämä on se mun juttu. Kotitalon tulisijat toimivat, mutta ennakoin tällä koulutuksella, että jos niihin joskus tulee jotain vikaa tai jos haluaa muuttaa tai jatkaa niitä, niin pystyy tekemään itse.
Nylanderin opissa Pakula on saanut tehdä kaikkea mitä työhön liittyy: sekoittanut laastia, kantanut tiiliä, muurannut, pessyt työvälineitä.
–Mikko on opettajana aivan mahtava! Kyselen niin paljon, että välillä tuntuu, kuin olisin kyselyikäinen lapsi. Mutta Mikko vastaa ja opettaa, neuvoo ja auttaa kärsivällisesti. Parasta tässä on, että pääsee tekemään itse. Tulee kokemusta, rohkeutta ja varmuutta tekemiseen. Tämä on siinä mielessä armollista, että jos huomaa jonkun tiilen olevan vinossa, niin aina voi purkaa ja tehdä uusiksi. Mikään ei ole peruuttamatonta, eikä voi tulla kohtalokasta virhettä, kunhan paloturvamääräykset ja faktat tietää.
Muurareiden mielestä jokaisessa kodissa pitäisi olla jonkinlainen tulisija.
–Tämä on idioottivarma eikä tähän tarvita sähköä. Paras yhdistelmä olisi leivinuuni ja puuhella. Hellalla voi paistaa ja keittää, lämmittää vaikka pesuvedet, jos lämminvesivaraaja ei toimi sähkökatkon takia. Siitä saa myös nopeasti lämpöä.
