Siirry sisältöön
Kun tuomaritoimintaan lähdetään, on selvää, että siihen lähdetään vapaaehtoisesti. Ketään ei siihen pakoteta. Varsin erikoista on se, että tuomarien eettisiä ohjeita rikotaan tahallaan tai tahattomasti. Tämä tarkoittaa sitä, että katsomossa oleva tuomari huutaa ohjeita ja neuvoja, jopa moitteitakin, joskin onneksi harvemmin. Luulisi tuomarin ymmärtävän, että vaikka hän olisi esimerkiksi pelinjohtajan roolissa, hän osaisi käyttäytyä tahdikkaasti. Näin ei kuitenkaan aina ole. Pahinta on kollegatuomarista selän takana puhuminen ja suoranainen haukkuminen. Vielä pahempaa on julkinen mollaaminen ja jopa katsomosta kentälle tuleminen ohjeistamaan tuomarikollegaa, kuten hiljattain tapahtui. Vaikka palaute olisikin rakentavaa, kenttäalueelle ei ole asiaa. Se on tuomarin häirintää. Kun siihen syyllistyy itse …
Suomi etsii kipeästi säästöjä. Hyvinvointialueet vähentävät henkilöstöä, sulkevat osastoja, kiristävät kotihoidon kriteerejä ja leikkaavat ikäihmisten palveluista. Samaan aikaan omaisten vastuu kasvaa ja hoitohenkilöstö tekee työnsä äärirajoilla. Silti julkinen hallinto ylläpitää rinnakkaisia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä, joiden kustannukset maksetaan samoista verovaroista, joista ikäihmisten palveluistakin säästetään. Suomella on jo kansallinen potilastietovaranto, Kelan Kanta-palvelu. Sinne tallennetaan potilaan hoidon kannalta keskeiset tiedot. Silti samoja tietoja kerätään edelleen erillisiin rekistereihin, siirretään järjestelmästä toiseen ja käsitellään useaan kertaan. Jokainen tiedonsiirto, integraatio ja rinnakkainen rekisteri maksaa. Kun julkinen talous on tiukilla, on perusteltua kysyä, miksi ylläpidämme useita tietolähteitä, jos yksi luotettava kansallinen tietovaranto voisi palvella samoja tarkoituksia. …
Elävää Järviseutua digikuvina
