VUONNA 1949 Suomen tasavallan presidentti JK Paasikivi armahti sotatuomioistuimessa kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen tuomitun presidentti Risto Rytin. Armahduksen perusteena oli lääkärien antama todistus Rytin heikosta terveyden tilasta. Paasikiven toiminta oli ulkopoliittisesti rohkea veto. Se aiheuttikin jonkin verran parranpärinää tietyissä piireissä. Suomen kovia kokenut kansa oli kuitenkin armahduksesta hyvillään. Näin uskon.
Yleinen armahdus on toimenpide, mikä säädetään laissa. Korkein oikeus antaa ensin lausunnon, jota tasavallan presidentti kuulee tai noudattaa päätöksensä tekemisessään.
Itse asiassa me kaikki tarvitsemme armahduksen- ei presidentin vaan Jumalan edessä. Paavali osoittaa roomalaiskirjeessä (3:23), että kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä. Mutta miten Jumala korkeimpana tuomarina käsittelee meidän tekomme? Kokevatko kaikki ihmiset viimeisen tilinteon hetkellä yleisen armahduksen?
Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki pääsevät taivaaseen? Koska Kristuksen sovitustyö kosketti koko ihmiskuntaa, siten jokainen, epäuskosta tai moraalittomasta elämäntyylistä huolimatta, saavat lopulta yleisen armahduksen. Voisimme vedota siihen, että Jumala on rakkauden jumala. Kuulostaa lohdulliselta. Mutta onko asia sittenkään niin? On suorastaan mahdotonta löytää tueksemme sellaista raamatunkohtaa, joka vahvistaisi käsitystä kaikkien syntisten yleisestä armahduksesta!
KOSKA hyvät tekomme eivät pyyhi pois pahoja tekojamme, me emme voi vanhurskauttaa itse itseämme. Omiin ansioihin luottaminen on toivoton yritys Jumalan vanhurskauden edessä. Me joudumme lopulta myöntämään, että armahduksemme on täysin Jumalan varassa! Jos armo ei käy oikeudesta, olemme hukassa. Jokaisen tuomioistuimen päätös, oli se sitten vapauttava tai tuomitseva, vetoaa aina johonkin säädettyyn lain pykälään. Risto Rytin kohdalla vaikutti myös inhimillinen tekijä. Jumalan valtakunnassa on vain yksi armahduksen tie. Hän on Jeesus.
Jeesus täytti sovitustyöllään juridisesti kaikki Jumalan vanhurskauden vaatimukset. Kristuksen ylösnousemus todisti, että Isä oli hyväksynyt Poikansa uhrin. Jumala asetti Jeesuksen pelastuksemme päämieheksi. Kukaan toinen ei voi vapauttaa meitä syntivelasta iankaikkiseen elämään.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani (Joh 14:6).” Apostoli Johannes kirjoittaa: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh 1:12).” Jumalan lapseksi tullaan ottamalla Jeesus vastaan elämään Herrana ja Vapahtajana. Samassa tapahtuu uudestisyntyminen, jossa Jumalan Henki asettuu ihmisen sydämeen. Tästä johtuu se sisäinen ilo, vapauden tunne ja voima, mitä uskoon tullut kokee kääntymisensä jälkeen.
Jumalan on antanut ihmiselle vapaan tahdon valita tai hylätä armahduksen tie. Kukaan ei tule Jeesuksen omaksi vastoin tahtoaan. Armon kokeminen on aina henkilökohtainen asia. Kukaan ei mene toisen uskolla taivaaseen. Armahdusta kaipaavan täytyy itse anoa sitä Jumalalta. Lisäksi on syytä muistaa, että armon kokeminen tapahtuu aina tässä ajassa, eikä vasta taannehtivasti rajan toisella puolella.
Markku Tuomaala
