Päätin tehdä empiirisen tutkimuksen muutaman viikon takaisella Vietnamin matkallani, sillä pohdiskelin edellisessä kirjoituksessani, supistaako se vesi jos kerran matkailu avartaa.
Aina kun ulkona satoi – kaatamalla tai vain pikkuisen tihuuttamalla – säntäsin pihalle. Mutta eihän se tutkimus onnistunut, kun avuliaat paikalliset toivat sateenvarjoa – tai joskus jopa kahta – ja käsipuolesta taluttivat takaisin sisälle. Ettei vieras vaan kastu ja vilustu! Uima-allas oli ainoa, jossa tutkimusta saatoin suorittaa, mutta vain kahtena päivänä. Sen tuomalla noin kilon supistumisella en voi vielä todistella mitään.
Matka onnistui muuten yli odotusten. Hauskinta oli majapaikkaan saapuessamme, että saimme heti käsiimme kauniinpunaisen kirjekuoren ja miljoona dongia rahaa voidaksemme elää kuin miljonäärit!
Viiden tähden hotellin kaltainen yksityismajoitus viisikerroksisessa omakotitalossa oli luksusta, enkä montaakaan kertaa onnistunut avaamaan makuuhuoneeni ovea koodilla niin, ettei hälytykset pärähtäneet soimaan!
Aasialaisten ja tässä tapauksessa vietnamilaisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, avuliaisuus sekä avoimuus tuli todistettua todeksi: ensimmäisenä iltana matkalaukkuinemme raahauduttua sisään toiveissa päästä suihkuun pitkien lentojen jälkeen meille olikin tilattu ompelijat paikalle mittanauhojen kanssa. Neljä innokasta naista hyöri ympärillämme kangasmallien kanssa. Parin päivän kuluttua illalla ulkona iltaa istuessamme paikalle pysähtyi skootteri ja täti nosti valmiit AO DAI- puvut silitettyinä pöydälle. Nopea oli toimitus ja kotiinkuljetus pelasi.
Suomi ja suomen kieli sekä opiskelu Suomessa nousivat kyllä keskustelunaiheeksi numero yksi, olimmepa missä päin maata tahansa. Ympärillemme kerääntyi helposti ryhmä nuoria vanhempineen kyselemään mahdollisuuksista opiskella täällä. Olin varautunut ja tuonut mukanani useita opiskeluun, Vimpelin lukion ainevalintoja sekä Vimpelin kuntaa koskevia esitteitä. Jouduin lopulta kertoa niistä kaikista mahdollisuuksien mukaan suullisesti, sillä epähuomiossa olin antanut koko kassillisen erään täällä jo opiskelevan tytön isälle tapaamisella Finest Futuren toimistossa. Eli kommelluksiltakaan ei siis vältytty!
Eteläisen Vietnamin asukkaiden thaimaalaisen kulttuurin vaikutus näyttäytyi juuri sinä vieraanvaraisuutena ja anteliaisuutena, josta jo kerroinkin. Pohjoisessa pääkaupungin Hanoin kerrottiin olevan enemmän kiinalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä, mutta minulle se ei viikon aikana näyttäytynyt yhtään sen kummallisemmalle kuin Ho Chi Minh etelässä.
Valtavalla Lootusviljelmällä seisoessamme totesimme Riitan kanssa, että meillä oli kyllä kummallakin paras matkaseura ikinä. Kiitos Riitalle: seuraavaa matkaa suunnitellessa!
Matkailu tunnetusti avartaa maailmankatsomusta, mutta tällä kertaa ei rahapussia. Kotiin palatessa olimme edelleen miljonäärejä, sillä isäntäperheemme maksoivat kaiken enkä saanut itse pakata edes matkalaukkuani. Kaikki tehtiin edestämme valmiiksi ja meidän parhaaksemme. Se, supistaako vesi lienee nyt helpompi tutkia ihan kotikonnuilla, sillä sadetta on piisannut, kun vain tarkenisi kymmenen asteen lämpötilassa seisoskella pihalla.
