Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakan kirjoitus Iltalehdessä herättää vakavan kysymyksen: onko Suomi valmis vastaamaan kriiseihin, jos pelastustoimen resurssit eivät riitä edes nykyisiin tarpeisiin?
Kohvakan viesti on syytä ottaa vakavasti. Pelastustoimi tarvitsee lisää kalustoa, materiaalia ja henkilöstöä, jotta se pystyy toimimaan tehokkaasti myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Turvallisuus ei synny suunnitelmilla – siihen tarvitaan myös rahaa.
Tässä on kuitenkin vakava ristiriita.
Vuonna 2027 hyvinvointialueet saavat lisää noin 340 miljoonaa euroa. Helsingille ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueelle kohdentuu tästä noin 148 miljoonaa, muille alueille jää noin 192 miljoonaa euroa. Samaan aikaan hyvinvointialueiden reaalisten kustannusten arvioidaan kasvavan yli miljardilla eurolla ilman pelastustoimen uusia menoja.
Lisäksi hyvinvointialueiden on sopeutettava talouttaan miljardien eurojen edestä vuoteen 2030 mennessä. Taustalla painavat myös aiempien vuosien alijäämät. Kun rahat eivät riitä kaikkeen, joudutaan kysymään: mistä leikataan?
Kuka uskaltaa sanoa ääneen, että nykyisellä rahoitusmallilla pelastustoimen rahoitukseen uhkaa kohdistua yli 100 miljoonan euron leikkauspaine vuoteen 2030 mennessä?
Tilanne on huolestuttava myös siksi, että arviointimenettely on jo koskenut kuutta hyvinvointialuetta. Jos talousvaatimukset toteutuvat täysimääräisesti, paine palvelujen ja henkilöstön vähentämiseen kasvaa entisestään.
Pelastuslaitokset joutuvat etsimään uusia toimintatapoja. Sama kehitys näkyy poliisissa ja Suojelupoliisissa: tehtäviä priorisoidaan ja resursseja kohdennetaan entistä tarkemmin.
Tehokkuus ei kuitenkaan voi tarkoittaa loputtomasti sitä, että tehdään enemmän vähemmällä. Jossain tulee raja vastaan.
Jos pelastustoimen rahoitusta leikataan samalla, kun uhkakuvat kasvavat ja varautumiselta vaaditaan enemmän, kysymys on yksinkertainen: kuka kantaa vastuun, kun resurssit eivät enää riitä?
Tämä koskee jokaista suomalaista. Jos ambulanssi, paloauto tai muu apu ei ehdi paikalle silloin, kun sitä tarvitaan, säästetty euro voi osoittautua erittäin kalliiksi.
Turvallisuudesta ei pidä säästää ennen kriisiä. Suomen on oltava valmis kriisiin ennen kriisin alkamista – ei vasta sen jälkeen.
Pauli Kankaanpää
HYVÄEP Vanhusneuvoston puheenjohtaja
