Vimpelin kirkossa kuultiin 23. heinäkuuta sellon ja pianon soittoa sekä sellaista laulua, ettei kirkkosalissa ole ikinä vastaavaa kuultu – ainakaan tämän kirkkokansan eläessä. Seeli Toivio tarjosi maailmanluokan musiikkia, kanttori Arto Turpelan säestäessä häntä osassa esitystä. Tämä taajaan ulkomaillakin konsertoinut sellisti ja mezzosopraano vei kuulijat musiikkimatkalle, jonka paikalla olleet olisivat varmaan toivoneet kestävän pidempäänkin. Siis ne muutamat, jotka tiesivät konsertista.
Kaikista asioista ei tarvitse tehdä numeroa, mutta Järviseudulla tapahtuu sellaisiakin asioita, joista pitää tehdä numero. Heinäkuun konsertti oli yksi niistä. Toivio kiertää ahkeraan eri puolilla Suomea: hän oli alkuvuodesta Alajärvellä konsertoimassa, mutta konsertit lähitienoilla eivät tyhjennä esiintyjän sävelarkkua. Musiikillisen annin lisäksi Toivio on mainio kertoja, joka tarinoillaan hyvin pohjustaa esityskappaleitaan. Lisäksi laulava sellisti on jo sinänsä erikoisuus.
Vimpelin seurakunta asennoituu huippumuusikon vierailuun niin, että kaikki kirkollisia ilmoituksia lukevat saavat tiedon vierailusta. Tiedottamiseen panostetaan myös lappusella Veto-hallin ilmoitustaululla. Paperiläystäke toki tarkkaavaiselle lukijalle erottuu remonttitöitä ja siivousapua tarjoavien yrittäjien ilmoituksista. Olikohan kirjastossa toinen viesti? Ehkä internetissa muistutettiin asiasta.
Olisiko seurakunnalla keinoja mainostaa näkyvämmin?
Onhan tämä hissun ja kissun -konsertin järjestäminen aivan jalkapuusta. Eikö parempaan ulostuloon pystytä, kun paikalla on Carnegie Hallissa ja Musikvereinissa konsertoinut nainen, musiikin tohtori. Ilmoittelu on samaa kokoluokkaa kuin diakoniapiirillä. Tämä ei ole väheksyntä piiriä kohtaan, vaan kummastelua sen vuoksi, ettei käytetä hyväksi mahdollisuutta tehdä kirkkoa käynti- ja konserttipaikkana seurakuntalaisille tykö.
Olisikohan seurakunnalla ollut mahdollisuuksia parempaan ja näyttävämpään ponnistukseen, ja vielä aivan ilmaiseksi? Konserttia edeltävänä iltana kirkon naapuritontilla kokoontui noin 3 000 ihmistä. Saarikentällä oli peli Kouvolaa vastaan. Eikö siellä olisi voinut kuuluttaa konsertista?
–Tuo olisi ollut hyvä idea, sanoi muusikko.
–Tuskin olisivat kuuluttaneet, sanoi seurakunnan edustaja.
Pari vuotta sitten pesisfestivaaliviikon alussa oli kirkossa konsertti, siitä tiedotti kenttäkuulutus. Kirkossa oli kuulijoita sata kertaa enemmän kuin Toivion konsertissa. Saarikentällä kuulutettiin Sääksjärven markkinoista. Aivan varmasti se vaikutti lehti-ilmoituksen lisäksi siihen, että alakuloisesta säästä huolimatta kylä kuhisi väkeä.
Voisiko kirkossa pidettäviä konsertteja mainostaa Saarikentällä? Kysytään asiaa Juha Yli-Kesäniemeltä, joka on Lehtimäen lahja Vedon johtokunnassa ja joka on värkännyt kenttämyynnin uuteen uskoon.
–Maksuttomasta tilaisuudesta kertomiselle ei ole estettä, Yli-Kesäniemi sanoo.
–Siitä pitää ajoissa jutella J-P Kujalan kanssa, joka kokoaa kuulutettavat asiat. Saarikentän väki ei ole kuusalla seurakunnan tapahtumista, mutta useimmat kirkossa kävijät tietävät pelitapahtumat. Jos kenttäkuulutus kertoo kirkkokonsertista, saarnapöntöstä ei vastalahjana tarvitse ilmoittaa, mitä naapurissa tapahtuu.
Mutta osataan sitä Saaressakin. Korvat vinossa kesästä toiseen saa kuulla, ketkä vastaavat kentän siivouksesta pelin jälkeen. Saisikohan sinne kuulutettavien asioiden kansioon sellaisen viestin, jossa yllytettäisiin katsojia pitämään kenttä siistinä! Sellaisen viestin, jossa tölkit ja pahvitoppurat kehotetaan kuskaamaan roskikseen sen sijaan, että ne nakataan Savonjokeen.
Vuokko Pajala
