Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Vaihda salasana Kirjaudu

Erkki Jäykän aura kynti tien sivistykselle Vimpelissä 

Vimpeliläinen yhteiskunnallinen valveutuneisuus ei syntynyt yhdessä yössä. Näin viesti Matti Lehto esitelmässään, jossa hän tarkasteli Vimpelin kehitystä osana Suomen autonomian ja itsenäistymisen suurta kaarta.
Vimpeliläinen yhteiskunnallinen valveutuneisuus ei syntynyt yhdessä yössä. Näin viesti Matti Lehto esitelmässään Vimpelin kirjastossa.
Vimpeliläinen yhteiskunnallinen valveutuneisuus ei syntynyt yhdessä yössä. Näin viesti Matti Lehto esitelmässään, jossa hän tarkasteli Vimpelin kehitystä osana Suomen autonomian ja itsenäistymisen suurta kaarta.
Vimpeliläinen yhteiskunnallinen valveutuneisuus ei syntynyt yhdessä yössä. Näin viesti Matti Lehto esitelmässään Vimpelin kirjastossa.
Lukuaika:
3–5 minuuttia

Vimpelin poikkeuksellisen vahva rooli Suomen autonomian ja itsenäisyyden alkuvuosikymmenillä nousi keskiöön, kun entinen lehtori, filosofian maisteri ja pitkän linjan kunnallispoliitikko Matti Lehto piti viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen tarkoitetun esitelmän. Lehto osoitti, ettei Vimpelin aktiivisuus ollut sattumaa, vaan vuosikymmenten mittaisen kehityksen tulosta.  

Tilaisuuden avasi kunnanjohtaja Sam Leijonanmieli Vimpelin kirjastossa torstaina 9. huhtikuuta. 

Vimpeliläinen yhteiskunnallinen valveutuneisuus ei syntynyt yhdessä yössä. Näin viesti Matti Lehto esitelmässään, jossa hän tarkasteli Vimpelin kehitystä osana Suomen autonomian ja itsenäistymisen suurta kaarta. Asian tiimoilta hän oli käynyt keskusteluja edesmenneen rehtori Veikko Leväniemen kanssa monia vuosia sitten. Nyt, vuosien perästä, oli tarkoitus saattaa tietoisuuteen, minkälaisia merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia Vimpelissä oli ollut maamme itsenäisyyden alkuaikoina. Lehto oli kuullut asiasta ensimmäisen kerran 1960-luvun lopulla F.E. Takalan pitämässä esitelmässä.   

Lehto kävi läpi, kuinka Suomi siirtyi Ruotsin vallan ajasta Venäjän alaisuuteen vuonna 1809 ja millä tavoin autonominen asema loi perustan kansalliselle heräämiselle, yhteiskunnallisille uudistuksille ja lopulta itsenäisyydelle. Vimpeli sijoittui tässä kehityksessä Järviseudulla etujoukkoon. 

–Suomesta tuli Venäjän yhteydessä autonominen suuriruhtinaskunta, joka säilytti länsimaisen lainsäädäntönsä ja hallintonsa. Se loi pohjan satavuotiselle rauhan ja kehityksen kaudelle, Lehto kuvasi. 

Kansallinen herääminen näkyi ensiksi lehdistössä ja yliopistopiireissä, mutta levisi pian papiston ja talonpoikien pariin. Vimpelissä liike sai alkunsa pappilassa kappalainen Gustaf Johanssonin aikana, mutta ratkaiseva hahmo oli talonpoika Erkki Jäykkä. 

–Jäykkä toi Mustialan maanviljelyskoulusta mukanaan uutta osaamista ja myös henkistä pääomaa. Hän uudisti viljelymenetelmiä ja toimi esimerkkinä koko pitäjälle, Lehto kertoi. 

Jäykän kuuluisa aura paransi satoja siinä määrin, että Vimpelin maatalous selvisi 1860-luvun katovuosista paremmin kuin muu Järviseutu. Kehitys näkyi konkreettisesti ihmishenkien säästymisenä ja sivistyksen kasvamisena. 

Samalla Vimpeliin syntyi Järviseudun ensimmäinen kirjasto ja pian myös ensimmäinen yksityinen kansakoulu – molemmat keskeisiä sivistyksen tukipilareita. Kunta, koulu ja kansanvalta olivat edelläkävijöinä. Keisarillinen kunnallisasetus vuonna 1865 johti seurakunnan ja kunnan erottamiseen. Tässäkin Vimpeli toimi ripeästi: kunnallishallinto järjestettiin ensimmäisten joukossa koko maakunnassa ja ensimmäisenä koko järviseudulla.  

Yhteiskunnallinen aktiivisuus näkyi myös yhdistystoiminnassa. Nuorisoseuraliike 1893, säästöpankki 1902 ja osuuskauppa 1906 saivat Vimpelissä varhain jalansijaa.  

–Professori Risto Alapuron mukaan juuri yhdistykset ja taloudelliset organisaatiot kasvattavat kollektiivista toimintakykyä. Vimpelissä tämä näkyi poikkeuksellisen vahvana, Lehto totesi. 

Lehdon esitelmän ydin oli Vimpelin poikkeuksellinen edustajamäärä ensimmäisen eduskunnan vuosikymmeninä. Noin 3 000 asukkaan kunnasta nousi vuosina 1907–1917 peräti neljä kansanedustajaa: Juho Haveri, Matti Latvala, Santeri Mäkelä ja Antti Rentola. Muilla Järviseudun kunnilla ei ollut kansanedustajia näinä vuosina. Useaan otteeseen Vimpeliä edusti kaksi kansanedustajaa samanaikaisesti, eikä muulta Järviseudulta tullut tuona aikana yhtään edustajaa.  

–Ihmeellistä on sekin, että Mäkelä, Latvala ja Rentola olivat kaikki kirjailijoita. Sivistys ja politiikka kulkivat käsi kädessä, Lehto muistutti.  

” Keisari Nikolai II allekirjoitti vuonna 1899 ns. Helmikuun Manifestin.  Sen mukaan Suomen valtiopäivillä on Venäjän antamiin säädöksiin vain neuvoa antava rooli. Tämä herätti valtavaa vastustusta Suomessa.  Ensimmäinen sortokausi oli alkamassa. Keisarille päätettiin viedä adressi helmikuun manifestin kumoamiseksi. Kansalaisadressiin pyrittiin saamaan mahdollisimman monen suomalaisen nimi ja 20 prosenttia suomalaisista, puoli miljoonaa ihmistä ehti allekirjoittaa adressin.  Vimpelissä keräysprosentti oli 31, Alajärvellä 18, Lappajärvellä 6,4 ja Evijärvellä 2,5. Vimpeliläiset olivat jälleen yhteiskunnallisesti aktiivisempia kuin muut järviseutulaiset.  Keisari ei ottanut lähetystöä vastaan.” 

Vuoden 1905 suurlakko näkyi Vimpelissä erityisen voimakkaasti. Vallanpitoa haastettiin avoimesti, ja kunnassa perustettiin Kansallinen Neuvosto, joka vaati virkamiesten eroa. Matti Latvalan talossa pidetyssä kokouksessa todettiin tuolloin marraskuun 2. päivänä 1905 ”Koska suurin osa Wimpelin yhteiskunnan virkamiehistä on ruvennut kansan vahingoksi toimimaan, niin päätettiin, että kaikkien kunnallisten ja kaikkien kirkollisten virkamiesten tulee tästä päivästä alkaen luopua viroistaan, ja jättää kaiken yhteisen omaisuuden sekä kaikki yhteistä hallintoa koskevat paperit nyt valittavalle Kansalliselle Neuvostolle”.  

Samassa yhteydessä kirkkoherra K.E. Malmberg sai lähtöpassit Vimpelistä kahden vuorokauden sisällä päätöksestä. 

Itsenäistymisen ratkaisuhetkillä vimpeliläiset kansanedustajat olivat mukana tekemässä historiaa: he äänestivät marraskuussa 1917 eduskunnan ylimmän vallan puolesta ja loivat tietä joulukuun itsenäisyysjulistukselle. 

”Viimeinen julkinen esiintyminen – joutsenlaulu”

Tilaisuudessa paljastettiin Vimpelin kirjaston seinälle sijoitettu taulu, jossa ovat nämä neljä kansanedustajaa: Juho Haveri, Matti Latvala, Santeri Mäkelä ja Antti Rentola. Taulusta saa kiteytetysti selville pääkohdat kansallisesta heräämisestä Vimpelissä.  

Lehto kertoi tilaisuuden päätteeksi, että kyseessä oli hänen viimeinen julkinen esiintymisensä – joutsenlaulu.  

–Olen ollut 60 vuotta mukana Vimpelin yhteisissä asioissa. Nyt on aika antaa tilaa muille, Lehto sanoi ja sai yleisöltä pitkät aplodit. Hän toivoi, että esitelmä ja taulu kirjaston seinällä toimisivat muistutuksena siitä, kuinka merkittävä rooli pienelläkin paikkakunnalla voi olla kansakunnan historiassa. Tilaisuudesta tehtiin videotallenne jälkipolville 

Juho Haveri (1870–1961)

Nuorsuomalainen kansanedustaja (1907–1908,1909–1910) 

Kansakoulunopettaja, pankinjohtaja 

Perusti säästöpankin ja nuorisoseuran 

Sivistysvaikuttaja ja yhteiskunnallinen uudistaja 

Matti Latvala (1868–1964)

Maalaisliiton kansanedustaja (1909–1917, 1919–1922) 

Nuorisoseuravaikuttaja 

Kirjailija 

Keskeinen yhdistys- ja talouselämän kehittäjä 

Santeri Mäkelä (1870–1937/1938) 

Sosialidemokraattinen kansanedustaja (1910–1914, 1917–1918) 

Työväenliikkeen johtohahmo 

Kirjailija 

Perusti nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen 

Antti Rentola (1867–1919)

Maalaisliiton kansanedustaja (1917–1919) 

Pastori, kansanvalistaja 

Kirjailija 

Nuorisoseuratoiminnan ja sivistyksen edistäjä

Erkki Jäykkä e. Lillstrang (1827–1858) 

Talollinen, lautamies ja vaivaiskassan hoitaja 

Kansallisen herätyksen saanut järviseutulainen, sai kansallisia vaikutteita Zacharias Cajanderilta 

Uudisti maanviljelyä Mustialan oppien ja Skotlannin aurasta kehitellyn kääntöauran avulla 

Vimpelin maatalouden kehittäjä 

Esikuva sivistyksen ja uudistusten edistäjänä 

Lue myös:

Jaa Somessa

Jätä kommentti