Koulujen opetussuunnitelmaan tulee päivitys elokuun alusta koskien liikunnallisen elämäntavan edistämistä. Aiemminkin teema on siellä ollut, mutta se ei ole tullut käyttöön ja toteen siinä määrin, kuin suunnitelman laatijoiden ajatuksena on ollut. Perusopetuslain päivityksessä liikunta halutaan tuoda aidosti koulun arkeen, eikä vain liikuntatunneille.
– Liikettä saadaan lisää muun muassa toiminnallisen oppimisen kautta, ja kun kannustetaan lapsia välitunti- ja koulumatkaliikuntaan, kertoo alajärveläisen Myllykankaan koulun rehtori Sari Salo.
Vaikka liikunnallisuuden lisäämiseen on ollut koulutusta henkilökunnalle ja Liikkuva koulu -hanke tuo mahdollisuuksia, koulujen toimintakulttuurit ovat hidastaneet kehitystä.
–Opettajat ovat todella tunnollisia, oppikirjat halutaan käydä läpi alusta loppuun, mutta asiat voitaisiin saavuttaa liikunnallisin menetelmin myös paremmin tuloksin.
Salolla on vahva kokemus liikunnallisesta opetusmetodista, jota hän on harjoittanut ja kehittänyt koko uransa ajan.
–Sen hyöty on siinä, että se paitsi inspiroi oppimaan lapsia, joilla on vaikeus pysyä paikoillaan, mutta myös tarjoaa aroille ja ujoille lapsille mahdollisuuden loistaa ja näyttää osaamistaan. Kokemukseni on, että kaikki lapset nauttivat toiminnallisen oppimisen tunneista.
Salo kirjoitti vuonna 2017 esikoisteoksensa Peppu irti penkistä, jossa hän tarjosi kollegoille kehittämiään ja testaamiaan menetelmiä ja vinkkejä.
–Se oli opetusmaailman best seller ja möi loppuun viikossa. Toinen teokseni oli Digihiki ja kolmas kirja on esi- ja alkuopettajille suunnattu ideakirja Sanataikoja ja lukuloitsuja. Kaksi ensimmäistä teosta on käännetty viroksi. Peppu irti penkistä oli hitti myös Virossa ja myös Digihiki on jo myynnissä siellä. Sain olla Virossa myös kouluttamassa opettajan kouluttajia ja opettajia toiminnallisten menetelmien käyttöön.
Salo ei ollut ajatellut ryhtyä kirjailijaksi, mutta sosiaalisen median tulon myötä hän koki luontevaksi jakaa työnsä tuloksia muille opettajille. Suosio yllätti, materiaalipyyntöjä saattoi tulla satoja päivässä. Sitten kustantamo otti yhteyttä.
Viimeisimpänä hankkeena on ollut esikouluun tehty Kultapalleroiden aapinen ja siihen liittyvä digitaalinen peli, jossa Kultapallero-hahmot opettavat äänteitä, tavuja ja sanoja.
–Lapset rakastavat näitä hahmoja. Olen kuvittanut niitä tekoälyn avulla ja koodari on työstänyt peliä ideoitteni pohjalta talven aikana. Koululaiset ovat saaneet vaikuttaa hahmoihin, ja samalla on tekoälykin tullut tutuksi niin puutteineen kuin mahdollisuuksineenkin.
Salon kirjoja on myyty yhteensä jo noin 15 000 kappaletta.
Koulussa ei päntätä, vaan pelataan ja leikitään
Myllykankaan koulu on ollut pedagogisen toiminnallisen oppimisen edelläkävijä, ja sillä on valtava kansallinen ja kansainvälinen merkitys, näkee Salo. Nykyisin hänen metodeillaan oppii 20 000 lasta Suomessa, Virossa, Ruotsissa ja Qatarissa.
–On jotenkin käsittämätöntä, että näin pienessä yksikössä on tehty tällaista. Myllykankaan malli on levinnyt maailmalle, ja koululaisetkin ovat siitä ylpeitä. Olen saanut vanhemmilta luvan kuvata lapsia, kun opiskelemme, ja vastaavasti saamme kuvia takaisin. Eräänä päivänä tuli saman päivän aikana kuvia Kilpisjärveltä ja Qatarista, kun siellä tehtiin samoja juttuja kuin mitä meillä oli pari päivää aiemmin tehty.
Koulussa ei päntätä, vaan pelataan ja leikitään. Esimerkiksi lapset etsivät oppitunnilla eri puolelle koulua laitettuja QR-koodeja, kuuntelevat sillä löytyvän sanan ja kirjoittavat sen sitten omaan vihkoonsa.
Ahkerat aivot yhdistävät lapsia ja ikäihmisiä
Erityisen rakas toimintamalli Salolle on yhteisöllinen Ahkerat aivot-projekti, jota hän on kehittänyt kuuden vuoden ajan.
–Halusin tehdä ja kehittää tätä rauhassa, ja tiedän, että tämä tulee olemaan tulevaisuudessa iso juttu.
Ahkerat aivot lähti lapsille suunnitellusta pallon heittelyyn pohjautuvasta tehtävästä, jolla tuetaan muistia ja keskittymistä.
–Ajattelin, että se on hyvää toiminnanohjauksen, tarkkaavaisuuden ja työmuistin kehittämistä, joka toimisi myös ikäihmisille ylläpitämään kognitiivista toimintakykyä. Pyysimme sitten oman kylän senioreita koululle, missä lapset opettivat heille samoja tehtäväsarjoja ja harjoituksia, joita olimme tehneet. Se oli myös yhteisöllistä, söimme yhdessä ja juttelimme ja siitä jäi kaikille todella hyvä mieli. Sen jälkeen otimme yhteyttä hoivakotiin ja vierailimme siellä näiden harjoitusten kanssa, mikä oli lapsille vaikuttava kokemus. Meidät kutsuttiin sinne uudelleenkin. Kevään aikana olemme taas ajatelleet toteuttaa tällaisen vierailun, tai pyytää koululle ikäihmisiä.
Salolla on mielessä malli, jossa liikkeet voisi monistaa ja jakaa asiasta kiinnostuneille, ehkä korttipakan muodossa.
–Miniäni on tehnyt Seinäjoella olevassa asumispalveluyksikössä näitä samoja harjoitteita vanhusten kanssa. Tämä on kansainvälisestikin merkittävä malli, ja perustuu tutkimukseen siitä, miten liike ja aivotoiminta yhdistyvät. Tunnettu muistitutkija, professori Miia Kivipelto on naapurin tyttö ja kun tästä hänen kanssaan juttelin, hän totesi, että se on mahtava juttu.
Opettajan innostus heijastuu myös oppilaisiin
Salolla on ollut aina palo, jopa intohimo, saada lapset innostumaan oppimisesta ja liikkumaan.
–Se on yhteiskunnallisestikin tärkeää, ennaltaehkäisevää toimintaa, joka näkyy koko yhteiskunnassa, jos keskittymistä ja oppimista voidaan tukea. Siksikin on mahtavaa, että opetussuunnitelman päivitys huomioi liikkumisen ja toiminnallisuuden. Se ravistelee kouluja. Meillä sitä on tehty sen 30 vuotta, joten on hienoa, että muutkin alkavat tehdä. Eläkevuodet lähestyvät, ja toivon, että elämäntyöni jatkuu ja löytää uusia kouluja.
Opettajan innostus heijastuu väistämättä myös oppilaisiin.
–Hiljattain eräs koululaiseni totesi, ettei näistä voi olla innostumatta, kun sä olet ope niin innoissasi!
Kuinka koulun liikunnallisuutta ja toiminnallisuutta voisi tuoda kotiin, Sari Salo?
–Vanhempi tai lapsi voisi kirjoittaa harjoiteltavat sanat lappusille, ja kehittää siihen muistipeli tai pommipeli, jossa joku tietty sana on pommi ja sanoja nostellaan, kunnes pommi tulee esiin. Tällainen tekee oppimisesta hauskaa ja jännittävää. Tai vanhempi voi kiinnittää sanoja sinitarralla seinille ja ottaa aikaa kuinka kauan menee, että lapsi saa ne kerättyä ja kerrottua toisella kielellä. Tapoja on kymmeniä.
–Myös läksyjen luvun voi toiminnallistaa. Tai reaaliaineen kokeen lukemisen: vanhempi voi poimia tärkeimmät virkkeet tai ydinteemat, kirjoittaa ne lapulle ja lapsi etsii lapun, etsii sen saman kirjasta ja keksii kysymyksen, mihin virke on vastaus. Tällöin lapsi joutuu miettiä syvemmin. Tätä voi varioida kaikkeen oppimiseen, ja kirjoissani on lisää vinkkejä.
