Hannes-myrskystä on aikaa kaksi kuukautta. Kaikille se ei ole niin sanotusti menneen talven lumia, vaan sen vaikutukset näkyvät ja tuntuvat yhä arjessa taloudellisina, psyykkisinä ja sosiaalisina seurauksina. Yksi heistä on Vimpelin Pyhälahdessa asuva Anne Lauttamus.
Lauttamus oli enemmän kuin onnellinen löydettyään nykyisen kotinsa pitkän etsinnän jälkeen vuonna 2023. Yksi uuden kodin hyvistä puolista oli sitä ympäröivä tiheä, satavuotinen kuusikko, joka paksuine runkoineen suojasi sähköyliherkkää. Hannes-myrsky vei suojan: se kaatoi pihan ympäriltä puita, joista osa kaatui talon päälle, ja osa puista jäi kenolleen uhaten paitsi pihapiirissä liikkuvia, myös Lakaniementiellä kulkevia.
Lauttamus on yrittänyt saada apua. Asioiden hoitamista vaikeuttaa se, ettei hän voi puhua puhelimessa – vain tekstiviestin lähettäminen on mahdollista. Hätäkeskukselle ei kelvannut se, että tuttava soitti Lauttamuksen puolesta, vaan hänen oli asioitava itse tekstiviestien välityksellä, mikä aiheutti omat hankaluutensa.
Myrsky-yönä paikalla kävi pelastuslaitoksen yksikkö, joka totesi katon olevan kutakuinkin paikoillaan ja sahasi sähkölinjalle kaatuneet puut pois. Viikon kuluttua tuuli kovempaa, ja myrskyssä vaurioituneita puita kaatuili lisää. Paikallinen metsuri kaatoi kaksi taloa uhkaavaa puuta, muttei suostunut kaatamaan tietä kohti kallistuneita puita.
–Hän tarjoutui soittamaan puolestani metsäyhtiöön, joka voisi hoitaa puuston pois puolestani ja saisin rahaakin. Hänen mielestään kaikki puut talon ympäriltä on kaadettava, koska tuuliolosuhteiden muutos kasvatti niiden kaatumisriskiä. Kauhulla odotan, mitä tapahtuu nyt sään lauhtuessa ja kevään tullessa, Lauttamus kertoo.
Metsäyhtiön edustaja tuli käymään ja puunmyyntisopimus solmittiin.
–Puistani maksettava hinta osoittautui murto-osaksi siitä, mitä se olisi normaalitilanteessa voinut olla. Ajattelin turvallisuuden olevan etusijalla, kun yhtiöltä lupailtiin, että kone saattaisi ilmaantua hakkuulle jo seuraavalla viikolla. Lisäksi tarvitsen rahaa katon korjaamiseen, sillä vakuutusyhtiö ei ole vielä tehnyt asiasta päätöstä. Annoin yhtiölle tiedoksi, että sähköyhtiön on oltava paikalla, kun hakkuu alkaa, kuten he olivat minulle kertoneet. Tarvittavia järjestelyitä ei kuitenkaan oltu tehty, ja kun kone tuli 22. tammikuuta paikalle, se ei päässyt pihaan alas lasketun sähköjohdon alta. Lisäksi moton kuljettaja totesi, että tietä uhkaavien puiden poistaminen on liian riskialtista yksin koneella tehdä. Kone vietiin pois, ja kun hädissäni kysyin, milloin se tuodaan taas, vastattiin että joskus helmikuulla. Kyselin asiasta nyt kuun puolivälissä ja taas tällä viikolla muistuttaen hengen vaarasta ja ongelmista, joita viivästys aiheuttaa: koska pihani on vaarallinen, en voi esimerkiksi ottaa vastaan henkilöitä, joiden kanssa pitäisi suunnitella avun saamista jatkossa. Luvattiin, että yritetään järjestää. Maanantaina kysyin, koska kone tulee, mutta viestiin ei vastattu. Torstaina otin yhteyttä uudelleen ja selvisi, että minulle on valehdeltu. Kone tulee ehkä vasta kesällä, koska isompia ja rahakkaampia urakoita tehdään muualla. Suullinen sopimus ei heidän mukaansa päde, kertoo Lauttamus.
–Ymmärrän, että monet tahot ovat edelleen ylityöllistettyjä, mutta pitääkö jonkun todella loukkaantua tai kuolla? Olisi parempi kuulla rehellinen “ei” kuin katteettomia lupauksia. Torstaina ilmaisin myös hätäkeskukselle jälleen huoleni tielle kaatumassa olevista puista, mutta siihenkään ei vastattu.
Sen sijaan Destian metsurit viime viikolla ojia siivotessaan olisivat kaataneet tietä uhkaavat puut, mikäli olisivat saaneet luvan ELY-keskuksesta ja Vimpelin Voiman miehet paikalle. Se ei kuitenkaan onnistunut.
Mitä on tapahtumassa yhteiskunnalle?
Prosessi, joka on kestänyt jo kahden kuukauden ajan, on ollut pitkä ja monivaiheinen, ja todella stressaava. Loppua sille ei ole näkyvissä.
–Tuntuu, että on mennyt luottamus yhteiskuntaan ja moneen paikalliseen toimijaan. En varmasti ole ainoa, jolla on vastaavanlainen tilanne. Se, että joudun pelkäämään paitsi oman henkeni ja talon vuoksi, myös ohikulkijoiden turvallisuuden takia, on raskasta. Pahinta on se, jos onnettomuus tapahtuu tässä ja jollekin muulle. En ole oikein saanut nukuttua, koska stressi pahentaa kaikkia sairauksiani ja lisää muun muassa reumakipuja. Tuntuu, kuin olisin kaksi kuukautta tehnyt hidasta kuolemaa. Lisäksi olen ikään kuin vankina, koska en voi autoilla, enkä pääse entiseen tapaan koiran kanssa maastoon pihalla lojuvien kuusien ylitse. Koira pelkää autoja, joten tielle sen kanssa ei voi lähteä.
–Pahinta on, että ne toimijat, joiden ajattelisi olevan ihmisiä varten, kuten hätäkeskus, eivät koe vastuuta – minulla on vain tyhjä lompsa, ruosteinen pokasaha ja reumaiset kädet. Hätäkeskuksen viesteistä tuli kymmenien eurojen lasku, ja tämän viikkoisistakin, joihin ei edes vastattu, taitaa näillä taksoilla tulla kymmenisen euroa.
Tilanne on Lauttamuksen mukaan aiheuttanut yön pitkinä pimeinä tunteina pohdintaa, menevätkö taloudelliset seikat todella ihmisten turvallisuuden ylitse.
–Asenteet heikommassa asemassa olevia kohtaan ovat tutkijoiden mukaan koventuneet. Myös suhtautuminen sopimuksiin ja lupauksiin on muuttunut, ja yhä useammin ne voidaan unohtaa, jos ne asettavat hankalia olosuhteita itselle. Valehtelustakin tuntuu tulleen normaali kauppatapa, enkä viittaa vain näihin tapauksiin, vaan useaan viime vuonna tapahtuneeseen tilanteeseen, jossa turhaan odottelin paikallisia palveluntarjoajia tai viranomaisten vastauksia tai päätöksiä. Kukaan ei edes pahoitellut toimintansa aiheuttamia vahinkoja, mitä yrittäjäperheen kasvattina ja itsekin aikoinani yrittäjänä toimineena ihmettelen. Mitä on tapahtunut yhteiskunnan rehellisyydelle ja turvajärjestelmille?
–Nyt tuntuu, että olen kaikkeni tehnyt ja keinot ovat lopussa.
Lauttamus muistuttaa olemaan etenkin tuulisella säällä tarkkana maanteillä liikkuessa, sillä monen tien varrella on samanlaisia potentiaalisia uhkia kuin Lakaniementiellä.
Juttua muokattu 1.3. klo 18.43: vaihdettu Lakaniemen kylä sijaintina Pyhälahdeksi.
