Pieni jääkausi viilensi säätä 1500-luvun lopulta alkaen ja aiheutti useita pahoja katovuosia ja nälänhätää liki parinsadan vuoden aikana. Pahimmat katovuodet osuivat 1690-luvulle, jolloin pelkästään vuonna 1697 Järviseudulla kuoli nälkään ja tauteihin yli 28 prosenttia väestöstä. Pahiten kuolleisuus iski alle vuoden ikäisiin lapsiin.
Heikki Laurinpoika Pokelainen ja Marketta Olavintytär Lypsinmaa vihittiin pahimpaan mahdolliseen aikaan eli keväällä 1694. Esikoispoika Jaakko syntyi seuraavana vuonna ja selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä pahimmasta nälkävuodesta. Koettelemukset ja ihmeet eivät loppuneet tähän, sillä Iso viha toi vainolaisen myös Vimpeliin ja vei Jaakon 1710-luvun alkupuolella sotavangiksi. Jaakko onnistui kuitenkin pakenemaan ja palasi kotiseudulleen. Vuonna 1710 vihitty vaimo oli kuollut vankeuden aikana ja Jaakko avioitui uudestaan kruunupyyläisen Anna Wikarin kanssa. Hän muutti vävyksi vaimonsa kotitaloon Kruunupyyn Lyttareen ilmeisesti noin vuonna1723. Mainittakoon, että Jaakon vuonna 1700 syntynyt sisar Maria muutti puolisonsa Paavo Oinosen kanssa uudisraivaajiksi Pyhälahteen.
Kruunupyyssä perheeseen syntyi ainakin kahdeksan lasta, heistä vuonna 1723 syntynyt Margareta avioitui kruunupyyläisen Anders Björkin kanssa ja sai 13 lasta. Lapsista vain kolme eli täysi-ikäiseksi ja heistä vuonna 1746 syntynyt Brita avioitui niin ikään kruunupyyläisen Anders Broändan kanssa saaden 13 lasta. Puolison kuoltua Brita avioitui Carl Finnholmin kanssa ja heille syntyi vuonna 1793 tytär Maria, joka avioitui kruunupyyläisen Hans Myrskogin kanssa. Pariskunta muutti Munsalan Skrivarsiin saaden kahdeksan lasta, joista kolme eli täysi-ikäiseksi. Lapsista Anders avioitui Susanna Fågelin kanssa, jonka isoisän sukujuuret juontavat muun muassa Alajärven Lillhökiin, Puumalaan ja Vimpelin Strangiin. Perheeseen syntyi vuonna 1860 poika Johannes, joka lähti Amerikkaan Wisconsinin Penceen nähtävästi noin vuonna 1880. Siellä perheeseen syntyi kolme lasta. Perhe palasi vuonna 1886 muutamaksi vuodeksi takaisin Munsalaan ja palasi sitten Amerikkaan, tällä kertaa Minnestotaan. Johannes lähti edeltä vuonna 1899 ja vaimo Sofia lasten kanssa vuonna 1900. Sukunimeksi tuli Anderson Johanneksen isän mukaan.
Perheen toinen lapsi Johannes syntyi vuonna 1889. Hänelle syntyi poika Stuart vuonna 1923 ja Stuartille puolestaan poika Richard Dean Anderson 23.1.1950. Richard aikoi ensin ammattijääkiekkoilijaksi, mutta käsimurtumien jälkeen lopetti ja alkoi opiskella teatteria Ohion yliopistossa. Luvut jäivät kesken ja Richard muutti New Yorkin kautta Los Angelesiin, jossa esiintyi katukoomikkona, jonglöörinä, laulajana ja jopa merinisäkäsesityksissä. Erinäisten vaiheiden jälkeen hänet valittiin vuonna 1985 pääosan esittäjäksi sarjaan Ihmemies. Sen jälkeen kaikki onkin historiaa ja lähes jokainen suomalainen tuntee Richardin Ihmemies MacGyverina.
Mietin, mikä tarinassa on suurin ihme. Onko se Jaakon selviytyminen nälkävuosista ja vainolaisten vankeudesta, vai Richardin syntytarina, kun juuri hänen esivanhempansa jäivät eloon ja jatkoivat sukua sisarusten menehtyessä lapsena. Ehkä itse Richard on kuitenkin se oikea Ihmemies.
Heikki Salmela
