Reima Järvisen sukutila sijaitsee Evijärven Jokikylässä, Vähäjärven rannalla. Maanviljelijän pojalle tyypillinen tie olisi ollut edessä vanhan sukutilan jatkaminen ja karjan lisääminen, mutta elämä otti toisen suunnan. Reima ja hänen Lappajärveltä elämänkumppanikseen löytämä Raili (o.s. Lammi) lähtivät Kokkolaan hakemaan elämänkokemusta: Raili hoitajaksi Kokkolan keskussairaalaan ja Reima Jurvan entisöintikouluun. Opettaja ihmetteli luonnostaan käsistään kätevän nuoren miehen taitoja, ja suositteli oman yrityksen perustamista.
Nuoripari palasi Evijärvelle, ja Järvisen Verhoomo aloitti 70-luvun alussa entisöinti- ja verhoilutyöt omassa navetassa. Raili työskenteli vielä jonkin aikaa Evijärven sairaalassa, kunnes tuli aika siirtyä kotitilalle hoitamaan lapsia ja avustamaan yritystoiminnassa.
–Olen ollut yrityksissä joka paikan höylä: juoksevien asioiden hoitaja, laskuttaja, muonittaja ja siivooja, Raili nauraa.
Punainen kukko vieraili kolmesti
Järvisten navetassa tehtiin huonekaluentisöinnin ja verhoilun lisäksi omiakin huonekaluja: TV-tuoleja ja sohvakalustoja. Kunta ehdotti toiminnalle suurempia tiloja ja rakennutti teollisuusalueelle hallin, jossa toimi Reimann Oy muutaman vuoden ajan. Reimann kaatui vuonna 1982 konkurssiin monien epäonnisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, joista suurimpana tärkeän alihankkijan tehtaan tulipalo. Tästä ei lannistuttu, vaan palattiin vanhaan navettaan, jonne syntyi Perinnelelut R. Järvinen vuonna 1983. Puisten lelujen valmistus sai alkunsa Reiman tyttärelleen tekemistä nukenvaunuista ja muista leluista, jotka kiinnostivat muitakin ihmisiä. Syntyi lastenkalusteita, kirstuja, kukkapöytiä ja pieniä kaappeja. Materiaali oli vaneria ja maalitkin Reima valmisti huolellisesti itse.ö
Huonekalujen entisöinti jatkui myös.
–Minulla oli entisöintivärejä jauheina sangoissa, pari metriä korkeissa hyllyissä. Pojille oli teroitettu piiskan uhalla, että niistä pysytään kaukana! Vaan erään kerran kotiin tullessani pojilla oli naamat sinisenä: siellä oli kiipeilty tikkailla ja maalattu lattiaa sekä itseä siinä sivussa… Tuppasi hymyilyttämään, mutta pitihän ne kurinpitopuheet pitää, Reima naureksii. Piiskaa ei kuitenkaan otettu esiin.
Vuonna1994 työkoneesta singonnut kipinä aiheutti tulipalon, joka tuhosi Perinnelelun tuotantotilan kokonaan, ja hetken aikaa oli taas haettava uutta suuntaa. Uusi halli valmistui kuitenkin jo seuraavana vuonna, ja puuesineiden tuotanto jatkui.
Reiman ja Järvisen poikien Jannen, Janin ja Jyrkin yhteinen, vuonna 1991 perustettu Järvi Z toimi samoissa tiloissa, erikoistuen ulkokalusteisiin. Lelut jäivät vähitellen pois ja pienkalusteiden lisäksi valmistettiin muun muassa pintakäsiteltyä paneelia, tarhaustarvikkeita ja sahanpurua kuivikkeeksi tarhoille. Reima piti hallilla useampana vuonna suosittuja entisöintikursseja kansalaisopiston piireinä.
Punainen kukko iski Järvisten yritystoimintaan vielä kolmannen kerran vuonna 2008, Reiman jäätyä jo eläkkeelle. Tulipalo oli pahempi kuin edellinen: sen mukana paloi paljon valmista varastoa.
–Oikein hirvitti lähteä katsomaan, kun kuulimme palon syttyneen. Mutta lähdettiin kuitenkin, ja itkun kanssa sitä seurattiin, muistelee Raili. Tästäkin noustiin sisulla: pojat saivat tilaukset teetettyä muualla ja asiakkaat siten pysymään.
Ylämäkitaktiikka sai kehuja Hiihtoliiton päävalmentajalta
Kun puhutaan Järvisistä, on puhuttava myös hiihdosta. Reima oli jo kansakoulussa voittamaton hiihtäjä, nuori lupaus, joka sai kisamenestystä joka puolella.
–Kuortaneella harjoittelin yhdessä aikuisten kanssa E-P:n parhaimmiston kanssa, koska kotiseudulta ei löytynyt vertaista vastusta. Hiihtoliiton päävalmentaja oli kerran paikalla ja kehui kaikille ääneen nuoren miehen ylämäkitaktiikkaa. Osasin ottaa nimenomaan ylämäissä kiinni kanssakilpailijoitani, Reima kertoo.
–Vimpelissä kävin kerran hammaslääkärissä, eikä paluubussia kuulunutkaan. Niinpä oli juostava Lappajärven Kivipurolle, jossa polkupyöräni odotti. Sanotaan, että hiihtäjät eivät pärjää juoksussa, mutta minä taisin olla poikkeus. Minua houkuteltiin myös juoksulajeihin, mutta ne eivät minua kiinnostaneet, Reima toteaa.
Reiman kilpahiihtoura päättyi parikymppisenä, kun työt kotitilalla alkoivat, mutta perheen kasvaessa sekä Reima että Raili toimivat aktiivisesti Evijärven Urheilijoiden hiihtojaostossa. Omat lapset hiihtivät, ja vanhemmat olivat mukana vetämässä harjoituksia, hankkimassa hiihtoasuja, suksia ja sponsoreita sekä järjestämässä kisamatkoja.
–Mukana oli kaikkiaan noin 80 innokasta nuorta. Meillä oli hyvä talkoohenki ja niiltä ajoilta on mukavat muistot, Raili kiittelee. Järvisten neljä lasta ja 11 lastenlasta ovat kaikki liikkuneet ja kilpailleet – nuorin polvi tosin muissa lajeissa kuin hiihto.
Urheilu on ollut voimavarana
JÄRVISTEN perheyritykset ovat kohdanneet monenlaisia haasteita, mikä on auttanut jaksamaan?
–Urheilu, ilmoittaa Reima heti. –Me voisimme olla esimerkkinä nuorille siinä, kuinka urheilu tuo sinnikkyyttä pärjätä myös muissa elämän haasteissa. Minulla on ollut yhdeksän kertaa luita poikki, mutta aina on harjoiteltu takaisin kuntoon. Sanon, että aina löytyy tikapuut jonnekin, kun tulee tiukka paikka.
–Minulla on isäni sisukkuus, toteaa Raili. –Isä oli sitkeä tekemään töitä, ja hänellä oli heinäladossa oma kuntosalikin. Katossa oli renkaat, pyöränkumeista oli tehty vetonauhoja ja betonijätteistä puntteja: siinä oli lapsille hyvää esimerkkiä. Kotoa sain opin: jos tulee kriisi, pitää pysähtyä. Aina löytyy polku, jota pitkin edetä.
Yrittäjäpariskuntaa on yhdistänyt sisukkuus, eteenpäin menemisen tahto, liikunta ja kädentaidot. Raili on tehnyt ja tekee monenlaisia käsitöitä ja Reima valmistaa edelleen kotiverstaallaan pieniä koriste- ja käyttöesineitä.
–Kun olemme kehittäneet jotain uutta, kysymme aina ensin toisen mielipidettä. Arvostamme toistemme näkemystä, pariskunta kertoo hymyillen.
–Järvisessä eletyt vuodet lapset ympärillä olivat elämän parasta aikaa. Olimme usein työstä väsyneitä, mutta terveellä tavalla, Raili toteaa. –Nyt olemme kiitollisia, kun saamme olla kahden ja seurata lasten ja lastenlasten elämää. Ja haluamme edelleen liikkua ja askarrella niin kauan kuin kädet ja jalat toimivat!
Kaisu Huhtala
