Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Vaihda salasana Kirjaudu
LUE viikon näköislehti

Turhanpolkijat hakevat uusia maisemia pikkuteiltä

SEITSEMÄN Turhanpolkijaa kokoontui sunnuntaina 20. syyskuuta puolilta päivin Sakari Seppälän kodille. Edessä oli retki Evijärven pienille teille ja metsäpoluille. Päivän reitti suuntautui Haapikylän ja Rampakantien kautta ampumaradalle, sieltä Ruuhijärven taakse ja edelleen Kuivaseen. –Tarkoitus on ajaa vielä lähelle Lammia, jos jalkaa riittää, Sakari kertoo ennen lähtöä. Vauhti tai kilometrit eivät ratkaise. Tärkeintä ovat uudet paikat ja evästauot, joilla puhutaan joutavia. Pyöräilyporukka sai alkunsa viime kesänä, kun Seppälä, Juha Viuhkola ja Samuli Kokko tekivät yhdessä muutamia retkiä. Pian he perustivat WhatsApp-ryhmän, jolle piti keksiä nimi. –Ehdotin Turhanpolkijoita, kun ei tässä meidän hommassamme mitään järkeä ole. Nimi tuntui sopivalta, Sakari naurahtaa. Ryhmässä on jo toistakymmentä jäsentä, ja retkille osallistuu tavallisesti viisi tai kuusi pyöräilijää. Tällä kertaa matkaan lähti vain miehiä, mutta mukana on ollut myös naisia. Uudet polkijat ovat tervetulleita. Turhanpolkijoilla ei ole varsinaista johtajaa. Kuka tahansa voi ehdottaa WhatsApp-ryhmässä seuraavan retken ajankohtaa ja reittiä. Kutsu lähetetään muutamaa päivää aikaisemmin, ja mukaan lähtevät ne, joille ajankohta sopii. Tänä kesänä retkiä on tehty vajaat kymmenen. Sateinen sää on vähentänyt lähtökertoja. Matkaa kertyy yleensä 40–60 kilometriä. Hyvällä tiellä vauhtia on noin 18 kilometriä tunnissa, mutta metsäpoluilla edetään hitaammin. Vilkkaiden asfalttiteiden sijasta ryhmä suosii sivuteitä, metsäautoteitä ja polkuja. –Tässä on päässyt sellaisiin paikkoihin, joissa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Tämä on kuin lähimatkailua, Pekka Jokela sanoo. Retkelle sopii parhaiten maastoajoon tarkoitettu pyörä. Useimmilla on sähköpyörä, mutta hyväkuntoinen polkija pysyy mukana tavallisellakin pyörällä. Mukaan tarvitaan kypärä, säänmukaiset vaatteet, juotavaa ja evästä. Suuri osa ryhmäläisistä on eläkeläisiä, mutta mukana on myös nuorempia. Perustajiin kuuluva Samuli Kokko, 32, on harrastanut pyöräilyä kolmisen vuotta. –Tämä on parasta, mitä ulkona voi tehdä. Homma ei ole niin vakavaa, vaan yhdessä on mukava olla, Samuli sanoo. Osmo Mäntylä pysyy vauhdissa tavallisella maastopyörällä. Hän käy kuntosalilla, hiihtää, suppailee ja rullahiihtää sekä on osallistunut Sulkavan Suursoutuun yksitoista kertaa. –Sähköpyörän hankin sitten, kun täytän 80 vuotta, Osmo lupaa. Leevi Norrena
Turhanpolkijat Kyösti Äyrä (vas.), Sakari Seppälä, Samuli Kokko, Osmo Pesonen, Osmo Mäntylä, Pekka Jokela ja Taisto Jutila lähtivät Haapikylän kautta Evijärven maastoihin.
SEITSEMÄN Turhanpolkijaa kokoontui sunnuntaina 20. syyskuuta puolilta päivin Sakari Seppälän kodille. Edessä oli retki Evijärven pienille teille ja metsäpoluille. Päivän reitti suuntautui Haapikylän ja Rampakantien kautta ampumaradalle, sieltä Ruuhijärven taakse ja edelleen Kuivaseen. –Tarkoitus on ajaa vielä lähelle Lammia, jos jalkaa riittää, Sakari kertoo ennen lähtöä. Vauhti tai kilometrit eivät ratkaise. Tärkeintä ovat uudet paikat ja evästauot, joilla puhutaan joutavia. Pyöräilyporukka sai alkunsa viime kesänä, kun Seppälä, Juha Viuhkola ja Samuli Kokko tekivät yhdessä muutamia retkiä. Pian he perustivat WhatsApp-ryhmän, jolle piti keksiä nimi. –Ehdotin Turhanpolkijoita, kun ei tässä meidän hommassamme mitään järkeä ole. Nimi tuntui sopivalta, Sakari naurahtaa. Ryhmässä on jo toistakymmentä jäsentä, ja retkille osallistuu tavallisesti viisi tai kuusi pyöräilijää. Tällä kertaa matkaan lähti vain miehiä, mutta mukana on ollut myös naisia. Uudet polkijat ovat tervetulleita. Turhanpolkijoilla ei ole varsinaista johtajaa. Kuka tahansa voi ehdottaa WhatsApp-ryhmässä seuraavan retken ajankohtaa ja reittiä. Kutsu lähetetään muutamaa päivää aikaisemmin, ja mukaan lähtevät ne, joille ajankohta sopii. Tänä kesänä retkiä on tehty vajaat kymmenen. Sateinen sää on vähentänyt lähtökertoja. Matkaa kertyy yleensä 40–60 kilometriä. Hyvällä tiellä vauhtia on noin 18 kilometriä tunnissa, mutta metsäpoluilla edetään hitaammin. Vilkkaiden asfalttiteiden sijasta ryhmä suosii sivuteitä, metsäautoteitä ja polkuja. –Tässä on päässyt sellaisiin paikkoihin, joissa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Tämä on kuin lähimatkailua, Pekka Jokela sanoo. Retkelle sopii parhaiten maastoajoon tarkoitettu pyörä. Useimmilla on sähköpyörä, mutta hyväkuntoinen polkija pysyy mukana tavallisellakin pyörällä. Mukaan tarvitaan kypärä, säänmukaiset vaatteet, juotavaa ja evästä. Suuri osa ryhmäläisistä on eläkeläisiä, mutta mukana on myös nuorempia. Perustajiin kuuluva Samuli Kokko, 32, on harrastanut pyöräilyä kolmisen vuotta. –Tämä on parasta, mitä ulkona voi tehdä. Homma ei ole niin vakavaa, vaan yhdessä on mukava olla, Samuli sanoo. Osmo Mäntylä pysyy vauhdissa tavallisella maastopyörällä. Hän käy kuntosalilla, hiihtää, suppailee ja rullahiihtää sekä on osallistunut Sulkavan Suursoutuun yksitoista kertaa. –Sähköpyörän hankin sitten, kun täytän 80 vuotta, Osmo lupaa. Leevi Norrena
Turhanpolkijat Kyösti Äyrä (vas.), Sakari Seppälä, Samuli Kokko, Osmo Pesonen, Osmo Mäntylä, Pekka Jokela ja Taisto Jutila lähtivät Haapikylän kautta Evijärven maastoihin.
Julkaistu:
Kategoria:
,
Aihe:
, , , ,
Tämä juttu julkaistaan näköislehdessä:
30.9.2026
Näköislehti ilmestyy jo tiistaina klo 16 julkaisuviikolla. Sen jälkeen se löytyy myös irtonumerona lehtikioskissa.
Lukuaika:
1–2 minuuttia

Seitsemän Turhanpolkijaa kokoontui sunnuntaina 20. syyskuuta puolilta päivin Sakari Seppälän kodille. Edessä oli retki Evijärven pienille teille ja metsäpoluille. Päivän reitti suuntautui Haapikylän ja Rampakantien kautta ampumaradalle, sieltä Ruuhijärven taakse ja edelleen Kuivaseen. –Tarkoitus on ajaa vielä lähelle Lammia, jos jalkaa riittää, Sakari kertoo ennen lähtöä. Vauhti tai kilometrit eivät ratkaise. Tärkeintä ovat uudet paikat ja evästauot, joilla puhutaan joutavia. Pyöräilyporukka sai alkunsa viime kesänä, kun Seppälä, Juha Viuhkola ja Samuli Kokko tekivät yhdessä muutamia retkiä. Pian he perustivat WhatsApp-ryhmän, jolle piti keksiä nimi. –Ehdotin Turhanpolkijoita, kun ei tässä meidän hommassamme mitään järkeä ole. Nimi tuntui sopivalta, Sakari naurahtaa. Sakari…

Haluatko lukea jutun ihan loppuun asti?
Kirjaudu
Osta lukuoikeutta ja lue HETI
ETUSIVULLE

Jaa Somessa