Seinäjoella asuva kirjailija Kaisa Viitala on julkaissut toisen osan Nummien kutsu -sarjaan. Sarjan ensimmäistä osaa Klaanin vieraana myytiin sen ilmestymisvuonna 10 000 kappaletta eli lukijat ihastuivat tähän historialliseen romaaniin välittömästi. Viitala on jo solminut julkaisusopimuksen sarjan kolmannesta ja neljännestä osasta eli lukemisen iloa on tarjolla tulevina vuosinakin.
Maaliskuun 20. päivänä Viitala tulee kirjailijavierailulle Alajärven kirjastoon kertomaan uudesta kirjastaan sekä aikaisemmasta tuotannostaan, josta osa on julkaistu Kaisa Ikolan nimellä. Klaanin suojeluksessa -kirjassa sankari, lontoolaisen perheen tytär Agnes, on mennyt naimisiin klaanin johtajan Fingal MacTorrianin kanssa, ja hänestä on tullut Gilleshielin linnan emäntä Ylämaalle.
Kaisa Viitala kirjoittaa uskottavasti nuoren vaimon elämästä miehen kotikonnuilla ja sitten Edinburghissa. Kaupunkireissu johtaa mielenkiintoisiin uusiin vaiheisiin, joissa Agnes näyttää reippautensa ja neuvokkuutensa.
Jotta pystyisi kirjoittamaan näin kiehtovasti ja uskottavasti, pitää totisesti olla selvillä niin 1700-luvun kapinoinnista kuin jakobiiteista ja skottien katolisuudesta. Myös klaanijärjestelmän nokkimisjärjestys kuvataan mielenkiintoisesti. Kaisa Viitala kuvaa historian tutkijana sujuvasti aikakauden tapahtumia, tapoja ja ympäristöjä.
Kuulen pitkien mekkojen kahinan, kun Agnes keppiin tukeutuen kulkee linnan epätasaisia käytäviä pitkin. Liikuntavammaisen elämä ei ollut helppoa 1700-luvulla, kun ei ole vieläkään. Kauhistelen kuvauksia jyrkistä portaista ja ihmisten ilkeydestä. Vaikka mitäpä tässä vuosisatojen kuluessa olisi muuttunut.
Viitala kuvaa ihmisten toimintaa ja heidän välisiä suhteitaan ilahduttavan tuoreesti. Toinen osa valloittaa lukijan edellisen tavoin. Lukemista ei malttaisi millään lopettaa, vaan vielä tekisi mieli lukea luku ja sitten taas luku.
Hyvä naistenromaani sopii hyvin tällaiseen aikaan
Jäin miettimään tätä toista Viitalan kirjaa lukiessani, voiko naistenromaani voimaannuttaa.
Kirjassa Agnes kohtaa naisen alistetun aseman 1700-luvun Skotlannissa. Hän kokee seurapiirien väheksyntää ja muiden naisten ylenkatsetta. Siinä ollaan lähellä tämän päivän maalittamista. Viitala sanookin, että on poiminut ihmisten vammaisuutta koskevat kommentit tämän päivän tosielämästä.
Hyvä naistenromaani – sen ohella, että siinä on taatusti onnellinen loppu – voi mielestäni olla voimaannuttava. Agnes ei ole pelkuri, vaan hän selvittää ongelmatilanteet pystypäin ja rohkeana. Hän on myös tavallinen erehtyväinen ihminen, joka kasvaa ja kehittyy tapahtumien myötä. Agnes on myös kekseliäs, oikeudenmukainen ja lämminsydäminen. Näinä aikoina tuntuu hyvältä lukea tällaisia kirjoja.
Aino Alppinen
Luitko nämä jutut?
