JÄRVISEUTULAISTEN suosikkikirjailija Antti Tuuri täytti syksyllä pyöreitä vuosia. Kysyimme neljältä lukijaltamme Tuurin rakkainta kirjaa, mikä hänen tyylissään viehättää ja mikä on kirjailijan suosion salaisuus.
JOKAINEN vastaaja sai esittää kirjailijalle yhden kysymyksen.
Kortesjärveläinen Päivi Lahti piti eniten Pohjanmaa-romaanista ja elokuvasta sen huumorin ja historiantuntemuksen vuoksi. Joko nyt on elämäkerran aika?
–Elämäkertaa en ole vielä vakavasti pohtinut. Ei kannata tuhlata hyvää romaanien materiaalia elämäkertaan, jossa täytyy selittää tekosiaan parhain päin. Romaanissa ne voi panna romaanihenkilöiden nimiin, vastasi Tuuri.
Lappajärveä kyselyssä edustanut Jorma Melleri fanitti Perhonkalastus Pohjanmaalla -teosta, ja häntä viehättävät Tuurin tyylin eleettömyys ja huumori. Mikä on seuraavan kirjan aihe?
–Kirjoitan vielä yhden kirjan purjehtimisesta, Yksinpurjehdus Hankoniemen ympäri päättyi siihen, että vaihdoin vaimoa, hankin talon Korsnäsin Molpesta ja vein veneen Molpen rannoille. Jäin juuri leskeksi, kun vaimoni kuoli toissa viikolla. Kirjasta tulee paitsi veneilykirja myös muistokirjoitus vaimolleni Merjalle. Näin luulen…
Vimpeliläinen Terttu Viita kiitti Tuuria naisen kuvaajana ja sanoo tuotannon tuovan historian tapahtumat ihmisen iholle. Entä voisiko kirjailijaa odottaa vierailemaan Vimpeliin?
–Vimpelissä käyn kesäisin Saarikentällä pelejä katsomassa, ja muutenkin jos siellä päin liikun.
Evijärveläinen Päivi Lappinen sanoo, että Tuuri kirjoittaa vaikeistakin asioista huumorilla. Lappinen pohtii, että kirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi. Miten Tuuri jaksaa edelleen aina aloittaa alusta? Mistä luovuutta kumpuaa aina uuteen ja uuteen kirjaan?
–Jos totta puhun, niin kirjan kirjoittaminen on jonkinlaista huumetta. Kun siitä on päässyt nauttimaan, siihen ei kyllästy. Mutta on selvää, että jonakin päivänä työt on tehty ja voin vain todeta, että uutta ei synny. Siihen on sitten nöyrryttävä ja ruvettava syytinkivaariksi.
Aino Alppinen
Luin kirjan: Kirjailija rakennutti purjeveneen
ANTTI Tuurin uusin kirja Yksinpurjehdus Hankoniemen ympäri vie lukijan seuraamaan vuosikymmenten kuluessa tehtyjä purjehdusreissuja. Lokikirjaa on täytetty huolella, mikä näkyy monina yksityiskohtina.
Tuuri käy purjeveneen rakennusprojektin läpi insinöörin huolellisuudella. Tähänkin syntyy draaman kaari. Suorastaan jännityksellä seurasin rakentamisen vaiheita ja työn edistymistä suulliseksi jääneestä sopimuksen solmimisesta vesille laskuun asti.
Tuurin tapa kirjoittaa on taloudellinen. Kieli on säästeliästä, helposti luettavaa. Siitä puuttuu turha meuhkaaminen, selittely ja hauskuttaminen. Silti lukijan suu menee monesti hymyyn. Tarina veneen Haukka-nimestä aiheuttaa tällaisen hyvän mielen hyrähdyksen.
KIRJA seuraa Tuurin työskentelyrytmiä ja ahkeruutta. Vuodesta toiseen syntyy kirjoja. Oli mielenkiintoista tutustua esimerkiksi Rukajärven tiellä -kirjan kirjoitusprosessiin.
Talvisota-elokuvan kohtelu Berliinissä pysäytti. Elokuva sai nihkeän vastaanoton Berliinin filmijuhlilla kohta muurin murtumisen jälkeen. Saatettaisiin näinä päivinä Berliinissäkin elokuvaa katsoa toisin silmin.
TUURIN katse on tarkka. Hän kertoo neljänkymmenen vuoden takaa veneen vesillelaskupäivästä. Traktorimiehen pieni poika oli työssä innolla mukana ja koko ajan venettä siirtävien aikuisten tiellä. Pojan isä suhtautui hyväksyvästi pieneen työmieheen. ”En tiennyt, että sellainen rakkaus ja hellyys kuului Satakunnassa isänä olemiseen: Etelä-Pohjanmaalla pienen pojan omapäinen häärääminen ja töiden haittaaminen olisi kyllä saanut aikaan rähähdyksiä.”
Veneellä matkaa oman perheen lisäksi iso joukko maamme ja muidenkin maiden kulttuurihenkilöitä. Kun 80 vuotta täyttänyt kirjailija muistelee elämää 1980-luvulta nykypäiviin päin, on osa sivuilla tavattavista ystävistä jo edesmenneitä. Lukemiseen tulee vähän raskaampi sävy, ja samalla tuntuma siitä, että kirjailija katselee samalla omaa elämäänsä purjehtimisen ohella.
LUIN kirjan intensiivisen ihastuneesti, ja ihan liian pian päädyin viimeiselle sivulle. Purjehduksen harrastaja makustelisi myös veneen suorituskykyä ja yksityiskohtia sekä purjehdusten kulkua, satamia ja rannikon kuvauksia.
Epilogiin kirjailija on säästänyt huikean tarinan purjehduksesta, joka vie Haukan Helsingistä Perniöön talviteloille lokakuussa Aleksin Kiven päivän tienoilla. Tuuri purjehtii sankassa sumussa yksin ja ilman tutkaa. Mahtava päätös hienolle kirjalle!
Aino Alppinen
Aiheesta aiemmin julkaistua
Nissistä Kisarantaan Itäkylän kautta – Järviseudun sanomat
Antti Tuuri: ”Uusista kirjoista en tiedä sanoa; enkelit niitä antavat.” – Järviseudun sanomat
