VUOSIEN varrella olen aina silloin tällöin kuullut perimätietoon pohjautuvia tarinoita vanhojen ihmisten kertomana. Perimätietohan saattaa sananmukaisesti periytyä sukupolvelta toiselle jopa satojen vuosien ajan. Havahduin toteamukseen, että olen itse vanha ja minun pitäisi pitää perimätietotarinat muistissa kertomalla niistä omille lapsilleni ja lastenlapsille. Varhaisin perimätiedoksi luokiteltava tarina sai alkunsa 1700-luvun alkupuolella, kun Paavo Oinonen ajeli poron vetämällä…...
Perimätieto jää unholaan
Jaa Somessa
Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti
Aiheeseen liittyviä juttuja
- Tutkimus paljastaa: Etelä-Pohjanmaan vapaa-ajan…
- Hyvät kesäasukkaat ja lomailijat - kesän uutiskirje
- Mietteitä kesäaamussa
- 75 vuotta kotiseututyötä Järviseudulla
- Sosiaalisen median ja pelien sisällön vaikutukset…
- Kun teatterikärpänen puree, se puree kovaa –…
- Kunniakirja Olavi Koivukankaalle kulttuuriperinnön…
- Salmelan vanha lutti jatkaa elämäänsä Kruunupyyssä
- Kuka muistaa? Pitäjien parhaat 1965
- Pääsiäiskokkomuistoja vuosikymmenten varrelta