“Lapsi toimii oikein, jos hän osaa toimia oikein”  

Evijärven MLL:n puheenjohtaja Jenni Hanka (oik.) tarttui mahdollisuuteen kun Kuntayhtymän ja hyvinvointialueen perhekeskustoimintaa tarjottiin Evijärven MLL:lle. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Heidi Alahuhta kävi puhumassa perheille lapsen itsesäätelytaidoista ja sen kehityksestä.
Evijärven MLL:n puheenjohtaja Jenni Hanka (oik.) tarttui mahdollisuuteen kun Kuntayhtymän ja hyvinvointialueen perhekeskustoimintaa tarjottiin Evijärven MLL:lle. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Heidi Alahuhta kävi puhumassa perheille lapsen itsesäätelytaidoista ja sen kehityksestä.
Evijärven MLL:n puheenjohtaja Jenni Hanka (oik.) tarttui mahdollisuuteen kun Kuntayhtymän ja hyvinvointialueen perhekeskustoimintaa tarjottiin Evijärven MLL:lle. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Heidi Alahuhta kävi puhumassa perheille lapsen itsesäätelytaidoista ja sen kehityksestä.
Evijärven MLL:n puheenjohtaja Jenni Hanka (oik.) tarttui mahdollisuuteen kun Kuntayhtymän ja hyvinvointialueen perhekeskustoimintaa tarjottiin Evijärven MLL:lle. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Heidi Alahuhta kävi puhumassa perheille lapsen itsesäätelytaidoista ja sen kehityksestä.
Lapsen itsesäätelytaidot ovat supervoima, jonka kehityksessä aikuisella on merkittävä kanssasäätelijän rooli, kertoo varhaiskasvatuksen erityisopettaja Heidi Alahuhta.  

EVIJÄRVEN PERHEKAHVILASSA perheet saivat välineitä kotien kasvatuspankkiin, kun Kuntayhtymän ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen perhekeskustoimintaa jalkautettiin kuntalaisille yhdessä Evijärven MLL:n kanssa. Kauhavan kaupungin varhaiskasvatuksessa erityisopettajana toimiva Heidi Alahuhta tuli puhumaan perhekahvilaan lapsen itsesäätelyn ja tunnesäätelyn kehityksestä.  

–Alueellista perhekeskusverkostoa kehitetään jatkuvasti ja tarkoitus olisi rakentaa erilaisia joustavia lapsiperheiden palveluita, joista yhtenä keinona on tulla kentälle lähelle perheitä, kertoo Alahuhta.  

Perhekahvilaillan teemaksi oli valittu lapsen itsesäätelytaidot, koska laajana käsitteenä se koskettaa perheiden kasvatustyötä isossa osassa arkea.  

–Itsesäätely on kattokäsite, joka liittyy moneen asiaan. Voitaisiin puhua supertaidosta, jonka alle jää kaikki lapsen säätelytaidot liittyen tunteisiin ja käyttäytymiseen, ajatteluun ja oppimiseen, muistiin sekä toiminnan ohjaukseen, kertoo Alahuhta.  

Itsesäätelystä puhutaan nykyisin aiempaa enemmän. Synnynnäisten piirteiden lisäksi lapsen säätelyä ohjaavat myös opitut taidot.  

–Siinä me aikuiset, vanhemmat ja kasvattajat kuljetaan rinnalla aika vahvasti ja miten niitä asioita yhdessä opetellaan, toteaa Alahuhta. 

Alahuhdan mukaan tutkitusti lapsen mielenterveyden perusta onkin se, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Ja että lapsi saa kokea sen, että aikuinen on se, joka kantaa vastuun ja päättää kuinka tilanteessa toimitaan.  

–Merkittävässä roolissa on oppia taidot olla ihmisiä ihmisten keskellä.  

Alahuhta kuitenkin lohduttaa ajatuksella, että vanhemmatkin ovat ihmisiä ja kaikki tunteet kuuluvat elämään ja ovat sallittuja.  

–Emme tietenkään pysty aina vastaamaan lapsen tarpeeseen, ajattelee Alahuhta.  

Hänen mukaansa ideaalitilanne aikuisena olisi pystyä olemaan turvallinen ja johdonmukainen ja että lapsi pystyy ennakoida mitä häneltä odotetaan tietyissä tilanteissa.  

–Lapsi toimii oikein, jos hän osaa toimia oikein. Sekin vaatii ymmärrystä ja empatiaa aikuiselta, että haastava käytös voi olla merkki siitä, ettei lapsi osaa vielä toimia toisella tavalla.  

Riittämättömyyden tunne kuuluu vanhemmuuteen

RISTIPAINE nyky-yhteiskunnassa tuntuu vanhempien harteilla. Odotuksia on paljon esimerkiksi tunnekasvatuksesta ja vanhemman kärsivällisyydestä.   

–Vanhemmuuteen kuuluu pohjimmiltaan myös se riittämättömyyden ja syyllisyyden tunne. Kaikkihan me olemme jossain määrin aina keskeneräisiä, myös me aikuiset, muistuttaa Alahuhta. 

Lapsen itsesäätelyn haasteet voivat olla perheissä ja varhaiskasvatuksessa hyvin kuormittavia myös aikuisille, koska itsesäätelytaidoissa lapsen muutos on hyvin hidasta.  

–Tarvitaan paljon sellaista vahvistavaa kokemusta. Lapsen mahdolliset tarkkaavuuden tai kielen haasteet vaikuttavat itsesäätelyyn ja toivoisin, että vanhemmat eivät kokisi pulmien itsesäätelyssä olevan pelkästään kasvatuksellinen asia. Toivoisin että perheet uskaltavat matalammalla kynnyksellä hakea apua mieltä painaviin asioihin ihan vaikka neuvolasta. Ajattelen että palvelurakenne on aiempaa parempi, mutta kynnys avun hakemiseen on edelleen korkea.   

Mainos

Kohti tietoista itsesäätelyä aikuisen tuella 

ITSESÄÄTELY ja sen kehittyminen on koko elämän mittakaavassa merkittävää yksilön hyvinvoinnille.  

–Se kuinka oppii omaa toimintaansa säätelemään tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa, vaikuttaa koko elämänhallintaan, kertoo Heidi Alahuhta.  

Pienistä lapsista puhuttaessa itsesäätelyn taidot ovat vasta alkutaipaleella. 

–Pienen lapsen aivot ovat kypsymättömät. Aivorungon etuotsalohko on kuin aivojen lennonjohtotorni ja se pystyy tarkemmin määrittelemään meidän toimintaamme. Etuotsalohko on valmis vasta aikuisena, toteaa Alahuhta.  

Vanhemman rooli itsesäätelyn kehityksessä perustuu siihen, että hän on vierellä kulkeva kanssasäätelijä, kun lapsella ei ole kykyä itseään säädellä.   

–Voisi ajatella, että kanssasäätelijä olisi aina vahvempi, viisaampi ja hyväntahtoinen. Ja jos mahdollista, vastaisi lapsen tarpeisiin, pohtii Alahuhta.  

Lapsi tarvitsee mallinnusta aikuiselta, jotta lapselle muodostuu keinoja selvitä ja löytää omia strategioita rauhoittumiseen ja toimimiseen.  

–Lapsen on vielä hankala tunnistaa asioita itsessään. Hän tietää, että jokin vaivaa, harmittaa tai väsyttää, mutta ei osaa vielä sitä sanoittaa. Silloin aikuisen paikka on auttaa lasta sanoittamaan asioita, toteaa Alahuhta. 

ALAHUHDAN mukaan pienten lasten kohdalla tulee usein niin kutsuttuja tunnekaappauksia.  Lapsi ei ehdi laskea kymmeneen vaan tunne ottaa ikään kuin itsestä vallan. Tällaisen tilanteen jälkeen voi lapsi kokea häpeää.  

–Lapsen häpäisemistä siitä, että hän ei vielä pysty hillitsemään itseään pitäisi välttää. Ole isompi aikuinen ja kannustava, joka haluaa lasta auttaa, painottaa Alahuhta.  

Vaikean tunteen kanssa yksin lasta ei saisi jättää. 

–Toki lapsia on erilaisia. Joku saattaa haluta olla hetken rauhassa, kun on oikein tunteen palossa. Kaikki ei halua silloin tulla syliin tai toivo paijaamista. Mutta tärkeää on, että aikuinen olisi kuitenkin saatavilla, vaikka lapsi ei haluaisi sylittelyä, ajattelee Alahuhta. 

Kuohuneen tilanteen jälkeen rakennetaan uusi yhteys. 

–Tärkeää on, että muistetaan sanoa, kuinka ihana se lapsi on, vaikka riidelläänkin ja tulee arjessa taisteluita, muistuttaa Alahuhta. 

–Lapsi tarvitsee ymmärrystä ja sanon usein, että se joustaa, joka pystyy. Kun pieni vasta opettelee, niin lapsen ajatusmaailma voi olla aika joustamaton. Joten on reilua, että aikuinen on se, joka tarvittaessa tulee vastaan ja löytää niitä hyviä tapoja toimia. 

Luitko jo nämä jutut?

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.