Pellonraivausta kivireellä ja dynamiitilla

Heikki Salmela muistelee Karhuahon kaiuissa entisaikaista pellonraivausta.
Heikki Salmela muistelee Karhuahon kaiuissa entisaikaista pellonraivausta.
Heikki Salmela muistelee Karhuahon kaiuissa entisaikaista pellonraivausta.
Heikki Salmela muistelee Karhuahon kaiuissa entisaikaista pellonraivausta.

JO pikkupoikana kiinnitin huomiota ja ihmettelin peltojen laidoilla olevia pari metriä leveitä, metrin korkeita ja jopa parisataa metriä pitkiä kiviaitoja tai kiviraunioita, kuten niitä tavattiin sanoa. Myöhemmin aloin tuntea syvää kunnioitusta niitä miehiä kohtaan, jotka kankien avulla olivat vivunneet isot kivet kivirekeen ja kahden hevosen vetämänä haalanneet ne kiviraunion jatkoksi. Kyselin isältä pikkupoikana, kuinka työ tapahtui ja hän näytti minulle vielä riihen seinustalla olleen kivireen ja kertoi tarkemmin asiasta. Satoja ja tuhansia kiviä vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa maasta ylös ja kankien avulla kivirekeen, jotta peltoja olisi helpompi kyntää ja viljellä. Huh, huh!

En koskaan nähnyt kivirekiä käytettävän, mutta seuraavan vaiheen näinkin 60-luvun puolivälissä ja se olikin jo paljon tehokkaampi. Itäkyläläinen urakoitsija oli värkännyt traktorilla vedettävän kivikärryn, jossa oli näppärä vinssi, jolla voi nostaa kiviä kohtisuoraan ylös ja vetää traktorin lavalle. Ensin kivet tietysti paljastettiin, jos ne eivät olleet näkyvissä ja sitten niihin porattiin paineilmaporalla reikä, johon nostovaijerin päässä oleva tappi kiilattiin. Kotitalossa nostettiin muistaakseni pitkästi toista sataa isoakin kiveä ja kuljetettiin riihen päähän isoksi röykkiöksi.

Tälläkään menetelmällä ei kaikkein suurimpia kiviä saatu pelloista pois ja piti keksiä uusia konsteja. Vimpelin miehet on perinteisesti koulutettu pioneereiksi ennen sotia ja vielä sen jälkeenkin ja pioneerithan hallitsevat räjähteiden käytön. Pioneeri oli isäkin sodassa ja sitten vain osuuskaupasta 20 kiloa dynamiittia, jota siihen aikaan tosiaan myytiin maaseudun kaupoissa, ja ampumaan isoja puolikkaan niittyladon kokoisia kiviä palasiksi.

Ensin onkalo kiven alle ja iso latinki dynamiittia onkalon perälle ja tulilanka palamaan. Julmettu pamahdus, ja kivi kohosi kuopastaan metrin korkeudelle ja putosi jysähtäen ehjänä takaisin. Parin kolmen yrityksen jälkeen selvisi, että ei se mene rikki ja niinpä paikalle kutsuttiin Kivipellon Lauri kaivinkoneen kanssa kaivamaan valtaisa kuoppa kiven viereen ja upottamaan kivi sinne. Dynamiittia käytettiin aika yleisesti kivien ja myös kantojen räjäyttämiseen palasiksi, mutta ennen sitä niin kivet kuin kannotkin väännettiin kankien avulla ylös ja vietiin hevosten avulla pois. Kiitos ja kunnia noille sitkeille miehille.

Heikki Salmela

Luitko jo nämä Kaiut?

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.