Kultainen nuoruus jää unholaan… 

Nuoruuden työntäyteisiä kesiä on ihan mukava muistella harmaapäiväisenä eläkeukkona ja hyvät eväät sieltä sai maailmaa vastaan.
Nuoruuden työntäyteisiä kesiä on ihan mukava muistella harmaapäiväisenä eläkeukkona ja hyvät eväät sieltä sai maailmaa vastaan.
Nuoruuden työntäyteisiä kesiä on ihan mukava muistella harmaapäiväisenä eläkeukkona ja hyvät eväät sieltä sai maailmaa vastaan.
Nuoruuden työntäyteisiä kesiä on ihan mukava muistella harmaapäiväisenä eläkeukkona ja hyvät eväät sieltä sai maailmaa vastaan.

VARHAISLAPSUUTTA ja lapsuutta on mukava ja harmiton muistella, kun ei ollut huolta huomisesta ja leikit oli työnä. Varhaisnuoruus alkaa varmaan murrosiästä, kun ääni mataloituu, pituuskasvu räjähtää, partahaivenia alkaa ilmestyä leukaperiin ja alkaahan se vastakkainen sukupuolikin kiinnostaa. Lasten leikit jäävät ja tilalle tulee pojankoltiaisten kutaleet. Maalaistaloissa lasten ja nuorten piti osallistua talon töihin sen mitä voimiltaan kykeni eikä päivisin kutaleisiin ollut aikaa. Iän myötä työt lisääntyivät ja muuttuivat koko ajan raskaammiksi. 

KEVÄÄLLÄ ensimmäisiä töitä oli nostaa talven kellarissa olleet siemenperunat itämään jonkin rakennuksen eteläpäätyyn. Se tapahtui siten, että muovisiin apulantasäkkeihin lyötiin ilmastusreikiä ja säkkeihin lapettiin perunoita erityisellä perunataikolla. Säkkejä kertyi satamäärin ja olihan niiden nostelussa ahtaasta kellarista oma hommansa. Kohta sen jälkeen alkoikin sonnan ajo ja sitä riitti joskus kolmekin viikkoa. Alussa kuormat tehtiin käsin taikoilla, mutta onneksi pian alkoi ilmestyä alkeellisia etu- tai takakuormaajia traktoreihin ja se helpotti touhua merkittävästi. Sonnan levityskin oli oma juttunsa, kun taikkoa piti heiton loppuvaiheessa pyöräyttää niin, että sontapaakko levisi sopasti tasaisemmin pellolle. Sonnan ajon jälkeen korjattiin tai uusittiin kiireellä laidunten piikkilanka-aidat, jotta saatiin lehmät ulos heti kun ruoho alkaa kasvaa. 

SEURAAVA isompi savotta olikin heinänteko, joka alkoi heinäkuun alkupuolella ja sitä riitti joinakin vuosina jopa syyskuun alkuun. Perinteisesti heinät seivästettiin ja ajettiin sitten muutaman viikon päästä latoihin. Raskastahan se oli, mutta jollakin tapaa hauskaakin, kun töitä tehtiin isolla porukalla koko perhekunnan voimin. Työn lomassa juttu lensi ja maailmaa parannettiin joka kantilta. 

Heinänteon jälkeen alkoikin puintityöt ja se olikin taas melkoisen työvoimavaltaista touhua. Puimureita toki oli, mutta jyvät otettiin säkkeihin ja pyöräytettiin täysinä pellolle. Säkit piti sitten nostella kärryille, tyhjentää sieltä lavakuivuriin, säkittää uudestaan ja nostaa kärryille ja lopuksi kantaa ahtaaseen aittaan ja tyhjentää laareihin. 

MAHTUI maalaistalon ja nuoren kesään toki monia muitakin töitä, mutta nuo määräsivät talon elämän rytmin pakollisuudellaan ja aikasidonnaisuudellaan. Nuoruuden työntäyteisiä kesiä on ihan mukava muistella harmaapäiväisenä eläkeukkona ja hyvät eväät sieltä sai maailmaa vastaan. 

Mainos

Heikki Salmela 

Luitko jo nämä Heikin tarinat?

Pesäpallokatsomo kätkee monta tarinaa – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)

Ihmisen paras ystävä?  – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)

Rasvalettejä ja mulipäitä – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)

Mainos
Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.