SUOMESSA on kattava maanlaajuinen apteekkiverkosto, yli 800 toimipistettä. Se takaa yhdenvertaiset apteekkipalvelut ja lääkkeiden hyvän saatavuuden koko maassa. Apteekkien toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut ja uudistuksia apteekkijärjestelmään tarvitaan.
Kortesjärven, Lappajärven ja Vimpelin apteekkarit näkevät, että tällä hetkellä pienetkin apteekit pystyvät vielä toimimaan ja vastaamaan niille asetettuihin vaatimuksiin, mutta kovin paljon heikennyksiä apteekkiverkosto ei heidän mukaansa enää kestä. Pienten paikkakuntien haasteena on myös henkilökunnan saatavuus, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi apteekin aukioloaikoihin.
−On mahdollista, että pienillä paikkakunnilla julkisia terveyspalveluja tullaan supistamaan. Näin ollen lähiapteekilla tullee olemaan entistä tärkeämpi rooli alueen asiakkaiden terveydenhuollon lähipalvelupisteenä, toteaa apteekkari Tuija Pokela Vimpelin apteekista.
−Näen, että apteekki on hyvin tärkeä terveydenhuoltoon kuuluva lääkkeiden toimittaja ja palveluiden tuottaja, jonka säilyminen pienilläkin paikkakunnilla tulisi turvata. Etenkin, kun ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa ja he asuvat kotona pidempään. Apteekkia lähipalveluna ja apteekkien farmaseuttisen henkilöstön resursseja tukea iäkkäiden ja omaishoitajien lääkityksen toteuttamista ei ole varaa heittää hukkaan, sanoo apteekkari Susanna Kukkola Kortesjärven apteekista.
Asiakkaat hoitavat nykyisin apteekkiasioitaan myös muualla, palveluiden karatessa yhä kauemmaksi. Verkkoapteekit toimittavat lääkkeitä ympäri Suomen ja hoitoyksiköiden lääketoimituksia kilpailutetaan. Vuodenvaihteessa tehty leikkaus reseptilääketaksaan vie ison siivun apteekin liikevaihdosta. −Apteekkarin keinot sopeuttaa toimintaa ovat olemattomat. Apteekin pyörittämiseen liittyvät vastuut ja velvollisuudet eivät ole vähentyneet, vaan pikemminkin lisääntymässä, kertoo Kukkola.
Hoitoyksiköt ja kotihoito ovat apteekeille iso asiakasryhmä
ASUMISPALVELUYKSIKÖIDEN lääkejakelulla on apteekkien toiminnalle suuri merkitys. Paikallisen apteekin etuja ovat esimerkiksi nopeat toimitukset hoitokotiin, jotka takaavat sen, että hoidon aloitus ei viivästy, kun tarvitaan antibioottia tai kipulääkettä.
Apteekkari Sisko Ojanperä Lappajärven apteekista kertoo, että osa alueen hoitokodeista on tehnyt annosjakelusopimukset annosjakelufirma Pharmadosin kanssa ja se on tehnyt sopimuksia vain tiettyjen apteekkien kanssa. −Kaikki alueen apteekit kyllä täyttäisivät heidän kriteerinsä, mutta alueen apteekeilta ei ole kysytty asiassa mitään. Emme siis ole saaneet osallistua mihinkään kilpailutukseen.
Lappajärvellä suuri osa asiakkaista on säilynyt paikkakunnan apteekin asiakkaina. −Asiakkailla on aina oikeus itse päättää mistä apteekista lääkkeet tulevat, koska he maksavat itse lääkkeensä. Asukkaan tai hänen omaisensa tarvitsee siis vain kertoa hoitokodille, että haluavat lääkkeensä paikallisesta apteekista. Hoitokodin tarjoamaa sopimusta lääkejakelusta johonkin toiseen apteekkiin ei siis tarvitse hyväksyä, tähdentää Ojanperä.
Vimpelissäkin asumispalveluyksiköiden lääkkeet toimitetaan ainakin vielä toistaiseksi omasta lähiapteekista. −Mikäli lääkkeiden hankkiminen siirtyisi ulkopaikkakunnalle, olisi tällä väistämättä vaikutuksia apteekin talouteen. Pidemmällä tähtäimellä voitaisiin joutua myös vähentämään henkilökuntaa ja supistamaan apteekin palveluja, kertoo apteekkari Tuija Pokela Vimpelin apteekista. ̶ Vielä ei ole tiedossa, miten annosjakelupalvelut tullaan toteuttamaan hyvinvointialueen alaisuudessa toimivissa asumispalveluyksiköissä ja kotihoidossa. Yksi mahdollinen toimintamalli olisi palvelusetelin käyttöön ottaminen. Palvelusetelin käyttöön ottaminen voisi turvata parhaiten apteekkipalveluiden säilymisen lähipalveluna. Tällöin asiakas voi itse valita, mistä apteekista hän haluaa hankkia palvelun.
Kortesjärven alueen hoitoyksiköiden ja kotihoidon lääkkeet tulevat tällä hetkellä koneellisesti annosjaeltuina Kortesjärven apteekista. −Jos tilanne muuttuu, se vaikuttaa merkittävästi apteekin taloudelliseen kannattavuuteen, koska kyseessä on tärkeä, iso asiakasryhmä, toteaa Kukkola.
Apteekki on matalan kynnyksen paikka, josta saa maksutta neuvoja ja ohjausta
VIIME AIKOINA keskustelua on herättänyt S-ryhmän esillä pitämä ehdotus reseptivapaiden käsikauppalääkkeiden tuomisesta päivittäistavaravalikoimiin.
−S-ryhmä tekee voimakkaasti vaikuttamistyötä saadakseen itsehoitolääkkeet valikoimiinsa, mutta apteekkijärjestelmän uudistamis- ja kehittämistyötä tulee jatkaa sosiaali- ja terveysministeriön selvitysten perusteella osana terveydenhuoltoa, eikä pelkästään elinkeinopoliittisena kysymyksenä, painottaa Ojanperä.
Itsehoidon lääkkeiden vapauttamisen suhteen apteekkarit näkevät ongelmia lääkitysturvallisuuden sekä apteekin taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Riskin muodostavat lääkevalmisteiden turvallisuus, mutta myös oikean diagnoosin ja hoidon mahdollinen viivästyminen. Esimerkiksi ilman reseptiä myytävät kipulääkkeet on kaikki luokiteltu itsehoidon riskilääkkeiksi. Niiden käyttöön liittyy samoja haitta- ja yhteisvaikutuksia sekä vasta-aiheita kuin reseptilääkkeidenkin käyttöön. Näin ollen asiakkaalle turvallisen, tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen lääkehoidon valinta vaatii usein farmasian ammattilaisen neuvot.
−Asiakkaita, joille nämä lääkkeet muodostavat lääkitysturvallisuusriskin, ei ole mahdollista tunnistaa päivittäistavarakaupan kassalla. Asiakas ei aina itse tiedä olevansa tällainen riskiasiakas, Kukkola toteaa. Pokela arvelee, että tilanne voi johtaa lääkkeiden yli- tai alikäyttöön, lääkkeiden päällekkäiskäyttöön, turhan tai väärän lääkkeen käyttöön tai lääkkeiden suoranaiseen väärinkäyttöön.
Apteekkariliiton mukaan itsehoitolääkkeiden apteekkimyynti turvaa myös reseptilääkkeiden ja apteekkipalveluiden saavutettavuutta, sillä niillä on myyntiosuuttaan suurempi merkitys apteekin taloudelle. Lähiapteekkien kannattavuuden heikkeneminen johtaa pahimmillaan pienten paikkakuntien apteekkiverkoston harvenemiseen ja näin ollen myös reseptilääkkeiden saatavuuden heikkenemiseen.
Kaija Hurmerinta
Eteläpohjalaiset pärjääjiksi − yritystemme menestyminen on ratkaiseva tekijä
ETELÄ-POHJANMAAN ja koko Suomen kansantalouden tilan ja tulevaisuuden ratkaisijan roolin saavat pienet, alle kymmenen henkilöä työllistävät yritykset. Ratkaisijan roolin pienyrityksille tuo niiden volyymi ja kyky nopeaan, joustavaan toimintaan. Lainsäätäjän tulee luoda olosuhteet, joissa nämä yli 300 000 yritystä voivat toimia. Tämä yritysjoukko on todella iso potentiaalinen työpaikkojen luoja ja työllisyysasteen kohottaja. Suomalaisen yhteiskunnan tulee tämä potentiaali ottaa käyttöön. Tuleva eduskunta on tässä asiassa paljon vartijana. Lainsäätäjän on mahdollista luoda ilmapiiri, jossa yrittäjät alkavat luottaa tulevaisuuteen. Ei ole mahdotonta, että esimerkiksi 20 % edellä mainituista yrityksistä palkkaisi heti yhden työntekijän lisää tai investointien avulla toteuttaisi liikevaihdon kasvua yrityksiinsä.
Kaikki lähtee siitä, että päättäjät ymmärtävät, mitä yrittäminen vaatii. Yrittäjän tulee myös voida luottaa lainsäätäjään, että se on päätöksissään johdonmukainen, ajattelussaan pitkäjänteinen, kuuntelee yrityskenttää ja sen etujärjestöjä. Yrittäjä, joka toimii oman taloutensa menettämisen uhan alla, tarvitsee myös neuvoja ja yhteistyötä. Vähiten yrittäjä odottaa poukkoilevaa päätöksentekoa, lyhytjänteisyyttä ja sitä, että luvatuista asioista ei pidetä kiinni
Yrittäjä kaipaa yhteiskunnan taholta myönteistä asennoitumista yrittäjyyttä kohtaan, joustavan toiminnan mahdollistamaa lainsäädäntöä, ammattitaitoisen työvoiman saantia ja työmarkkinajärjestöjen sopeutumista muuttuviin toimintavaatimuksiin. Tarvitaan erilaisia rahoitusmahdollisuuksia, yrittäjille parempia eläkejärjestelyitä, joustavaa sukupolvenvaihdoksen toteutumista, kannustavaa verotusta ja toimivaa infrastruktuuria.
MONISSA TAPAUKSISSA yrityksen kasvu ja kehitys mahdollistuu korkeakoulutettujen henkilöiden rekrytoituessa yrityksiin. Poikkeuksia toki on ja innovaatiota syntyy matalammallakin koulutuksella. Korkeakoulutettuja henkilöitä olisi hyvä olla käytettävissä yrityksen hallituksiin laatimaan ja korjaamaan liiketoiminnan strategioita. Maakunnassamme ei ole yliopistoa, mutta Vaasan ja Tampereen yliopistot järjestävät erilaisia maisteriohjelmia Seinäjoella. Tämä on hyvää toimintaa – koulutusmäärät on kuitenkin saatava kasvatettua. Epäilemättä korkeakoulutuksen puute on pääsyy maakuntamme väkimäärän vähenemiseen.
Maakunnan liikenneinfrastruktuuri vaatii parantamista. Alueella on voimakasta maataloutta ja paljon yrityksiä. Raskaita kuljetuksia tarvitaan maatilojen sekä elintarviketeollisuuden ja kaupan tarpeisiin. Suupohjan radan kunnossapito on rahtiliikenteen osalta tärkeää, yhteys Kaskisten satamaan ja siitä maailmalle. Parantamisen varaa on myös Seinäjoki-Vaasa-radan kehittämisessä, joka mahdollistaisi yhteyden nopeuttamisen. Se toisi paremmat yhteistyömahdollisuudet monellakin alalla, eikä vähiten koulutusmahdollisuuksien hyödyntämisessä. Valtatien 19 ja kantatien 67 parantamistyöt ovat tärkeitä pärjäämisen mahdollistajia maakunnassamme.
Jos edellä mainittuja olosuhteita ei saada aikaan, voi ongelmaksi tulla yritysten väheneminen jatkajien puuttuessa. Nuoria ei kiinnosta jatkaa vanhempiensa aloittamaa yritystä, jos uskoa yrityksen pärjäämiseen ei ole. Yritys ei ole ehkä uusiutunut vuosikymmeniin ja yrittäjän tulotasokin on usein jäänyt palkkatyötä matalammaksi, puhumattakaan yrittämiseen liittyvästä riskien ottamisesta.
YMPÄRÖIVÄ yhteiskuntamme muuttuu, mutta on vaikeaa hyväksyä sitä jo pitkään jatkunutta kehitystä, missä monet erikoisliikkeet poistuvat katukuvasta. Vielä pari vuosikymmentä sitten oli tasaisesti menestyviä erikoisliikeitä, jotka työllistivät mukavasti nuoria ja erityisesti naisia. Muutos on voimakasta, sillä tuotteiden myynti on siirtynyt nopeasti verkkokauppoihin ja isoihin kauppakeskuksiin. Edullisten halpatuotteiden osuus on lisääntynyt, mikä on ollut omiaan vähentämään erikoistuotteiden kysyntää ja näin vähentänyt erikoisliikkeiden määrää. Haluammeko olla mukana tässä epäedullisessa kehityksessä vai haluammeko panostaa laatuun, kestävään kehitykseen, työpaikkoihin ja asiakaspalveluun? Toimiessamme toisin saatamme onnistua pitämään kaupat ja erikoisliikkeet, sekä yritykset ja Suomen elinvoimaisena ja asuttuna.
Edellä olevien asioiden kuntoon saattamisessa on kiire. Olemme jo ohittaneet sen ajankohdan, jolloin olisi voitu estää monien kuntien ja varsinkin niiden keskustaajamien kuihtuminen. Kunnat, joissa väestömäärä on ollut useita tuhansia, on laskenut alle kahteenkin tuhanteen. Kun kyliltä on lopetettu koulut, on todellinen näivettyminen alkanut. Ei ole kauppoja, ei julkista liikennettä, ei pankkeja, ei postia, ei takseja. Tiestö on huonossa kunnossa. On teitä, joita ei kunnolla aurata eikä hiekoiteta ja vanha kestopäällyste on täynnä teräväreunaisia kuoppia, joita ei ole kenelläkään mikään kiire korjata.
Uudenlaista kehitystä on kuitenkin alkanut tapahtua, mikä saattaa hidastaa väestön vähentymistä maaseudulla tai parhaassa tapauksessa pysäyttää sen. Paluumuutto maalle toteutunee pikkuhiljaa. Maaseudulle kyllä muutetaan, kunhan sinne pääsee, vesi ja viemäröinti on käytettävissä ja tietoliikenneyhteydet toimivat.
Maarit Siik
Puheenjohtaja
Heikki Kangas
Varapuheenjohtaja
Martti Kaunismäki
Lakeuden Kauppaseura ry
