Minun todistukseni

Leena Kataja kirjoittaa uskoontulostaan Viikon sanassa.
Leena Kataja.
Leena Kataja kirjoittaa uskoontulostaan Viikon sanassa.
Leena Kataja.

TUOSTA ILLASTA on kulunut viisikymmentä vuotta. Olin silloin nuori perheen äiti. Onnellisessa avioliitossa ja minulla oli kaksi pientä poikaa. Elämä oli kaikilta osin hyvin.

Hengelliset asiat alkoivat kuitenkin kiinnostaa. Silloin varma kesän merkki oli, kun telttakokoukset alkoivat eri kylillä. Minunkin kotini lähelle tuli tällainen kaunis valkoinen teltta.

Oli helluntaipäivän ilta ja lähdin teltalle kahden ystävän kanssa. Vierailevana puhujana oli Otto Koivukangas Oulusta. Seurakunnan kuoro lauloi kauniita lauluja kitaroiden säestyksellä.

Kuuntelin saarnaa ja kun kokouksen lopuksi kysyttiin, onko täällä joku, joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle tänä iltana. Voit nostaa kätesi merkiksi niin tiedämme rukoilla puolestasi. Kävin hetken kamppailun koska mietin mitä se merkitsee. Mitä minulle sitten tapahtuisi? Mitä kotona mieheni sanoisi? Minä nostin kuitenkin käteni merkiksi ja menin rukoiltavaksi.

Polvistuin ja minulle julistettiin minun syntini anteeksi. Mitä tuossa hetkessä tapahtui? Sitä en koskaan kykene järjellä selittämään, mutta kun nousin siitä ylös, tiesin että olen uskossa. Olen muuttunut, olen Jeesuksen oma, Jumalan lapsi.

Nyt tiedän ja ymmärrän. Minulle tapahtui se mistä Jeesus puhui Nikodeemukselle Johanneksen 3. luvussa. Nikodeemus kysyi mitä uudestisyntyminen tarkoittaa? Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.  Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.”

Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: “Kuinka tämä voi tapahtua?” Jeesus sanoi: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt”

 Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Myöhemmin minäkin ymmärsin, että minulle tapahtui tämä ihme. Aikaa on kulunut, mutta usko, jonka silloin sain lahjana, on kestänyt. Paljon vettä on virrannut Vimpelin joessa. Monenlaisia asioita on elämässäni tapahtunut, mutta koskaan en ole katunut sitä hetkeä, kun halusin antaa elämäni Jeesukselle.

Näinä päivinä voin vakuuttaa, että en uskaltaisi elää ilman häntä. Maailmassa kuohuu. Sotaa, nälkää, maanjäristyksiä. Mikään ei ole pysyvää. Mihinkään ei voi luottaa. Vain Jumalan Sana pysyy ja Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minun turvani on ikiaikojen Jumala.

Leena Kataja

Luitko jo nämä

Mainos
Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.