Ukrainasta Suomeen – Ensimmäinen joulu Suomessa  

HUHTIKUUSSA Suomeen saapunut Svetlana Pavlenko (Matvienko) muistaa, kuinka tunteikasta oli avata hänelle ja hänen tyttärelleen sisustetun asunnon ovi ensimmäistä kertaa.  

–Olen aina halunnut nähdä revontulia, mutta enpä osannut aavistaa minkälaisten tapahtumien seurauksena toiveeni toteutuu. Pöydällä oli lapsen piirtämä piirustus, jossa luki ”tervetuloa”. Itkin vuolaasti, tuli niin lämmin olo. Täällä on oltu valtavan ystävällisiä meille, sanoo Svetlana 

Svetlana on toiminut Ukrainassa taidekoulun opettajana. Hän ehti aloittaa kotimaassaan myös psykoterapian opinnot, joita jatkaa nyt etäyhteyden kautta Suomesta käsin. Yksi isoimmista intohimoista, hiekkataide, on seurannut mukanaan myös Suomeen. Hiekkataiteessa käsitellään hyvin hienoa hiekkaa alustan päällä, joka on valaistu alhaalta.  

–Haluan yhdistää taidetta ja itsetuntemusta, auttaa ihmisiä saamaan kosketusta omaan sieluun. Hiekkataidetta voi käyttää siinä apuna. Sitä voi tehdä sekä lasten, että aikuisten kanssa. Teen myös muuta taidetta, esimerkiksi maalaan muotokuvia. Olen myös tehnyt savesta taidetta tänne Evijärvelle. Olen haaveillut, että joskus olisi mukava toteuttaa vaikkapa jokin taidetyöpaja aikuisille, jossa voisin opettaa heitä käsittelemään savea, sanoo Svetlana.  

Tällä hetkellä hän työskentelee Evijärvellä ala-asteella. Siellä hän avustaa ukrainalaisia lapsia suomen kielen opiskelussa, sekä auttaa heitä ymmärtämään annettuja tehtäviä. Tytär Lisa, 7, käy myös koulua ikätovereidensa kanssa ja on sopeutunut hyvin.  

JOULUN vieton Svetlana kertoo olevan Ukrainassa ja Suomessa hyvin samankaltaista. Molemmissa maissa perinteisiin kuuluu paljon koristeita ja valoja, runsaasti hyvää ruokaa, läheisten seuraa ja ehkä joulukirkkoa. 

–Ukrainassa joulupukki on vähän erilainen kuin Suomessa. Meillä on Ded Moroz, joka on ikään kuin Pakkasen Isoisä. Hänelle lapset saavat käydä esittämässä toiveitaan ja tapana on valmistella hänelle jokin esitys. Se voi olla vaikkapa laulua tai tanssia. Lapset saavat lahjansa uudenvuodenyönä. Joulua vietämme tänä vuonna Suomessa siskoni ja veljeni kanssa, vanhempani lähtevät tekemään vapaaehtoistyötä Ukrainaan. 

Svetlana kertoo, että tällä hetkellä hänen kotikaupungissaan Kharkovissa moni on ilman sähköä. Hän haluaa perheensä kanssa auttaa kaikella mahdollisella tavalla hätää kärsiviä. 

–Aion järjestää taidenäyttelyn, jonka avulla toivottavasti saan hieman rahaa. Rahalla ostamme säilykeruokaa ja muuta sellaista, jota on helppo pakata. Isäni vie sitten kuorman Ukrainaan. 

–Jouluksi en toivo mitään muuta kuin ihmisille hyvää tahtoa ja avointa sydäntä, sanoo Svetlana. 

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.