Juttu lyhyesti
Vimpeliläinen kuvataidepedagogi Nina Nahkala selvisi vaikeista ajoista uuden ympäristön, perheen ja ystävien tuen sekä uskon avulla. Samalla löytyi luovuudelle uusi väylä: kuvataiteilija löysi silkkitekstiilireliefien pariin. Nyt, eläköitymisen jälkeen, elämä on jälleen mahdollisuuksia täynnä.
Viimeiset vuodet ovat olleet raskaita vimpeliläiselle kuvataidepedagogi Nina Nahkalalle, mutta nyt tuleva näyttää valoisalta ja mahdollisuuksien täyteiseltä.
Nahkala ehti toimia ennen eläköitymistään opettajana Vimpelissä noin 40 vuoden ajan. Ensimmäisiä tuntejaan nuori taidetiedemaisteri piti Järviseudun kansalaisopistossa, myöhemmin hän opetti kuvataidetta ja musiikkia Vimpelin kunnan ja sitten Alajärven sivistystoimen palveluksessa. Hän eläköityi 65-vuotiaana ja sai Kuntaliiton kultaisen ansiomerkin.
Yksi raskaista koettelemuksista viime vuosina on ollut sairastuminen stressiperäiseen diabetekseen. Toipumista on auttanut uusi ympäristö.
–Hurahdin Lappiin! Olemme asuneet nyt kaksi viime talvea Rovaniemellä, minne puolison liikeasiat veivät meidät. Olen nauttinut kovasti kaupunkielämästä asuttuani aiemmin pienessä kylässä, tutustunut uusiin ihmisiin ja löytänyt uusia yhteisöjä. Syntyi ystävyyssuhteita, joiden vuoksi koen Rovaniemenkin kodiksi. Kaupunkilaiselämä yllätti positiivisesti. Kuitenkin olen samalla saanut hoitaa itseäni rauhassa, sain lääkäreiltä hyvää hoitoa ja ruokailutottumuksetkin ovat menneet uusiksi.
Uusi ympäristö tarjosi myös mahdollisuuksia luovuudelle.
–Hiljaisella hetkellä oivalsin, että vaikka olenkin taidemaalari, voin muuttaa ilmaisutapaani.
Nelimarkka-museon kuraattori valitsi viimekesäiseen Pohjalaisen Taiteilijaliiton näyttelyyn Nahkalan uusia silkkitekstiilireliefejä.
Niiden tiimoilta Nahkalalla on uusiakin suunnitelmia.
–Näkövammaisille on taidetta rajoitetusti. Tekstiili toimii siinä, sitä voi kokeilla ja tunnustella. Erilaiset materiaalit antavat erilaisia tuntemuksia; toinen joustavaa, toinen kahisee käden alla. Silkkityöt vaativat aikaa ja keskittymistä. Myös materiaalien löytäminen on oma projektinsa: käytän kierrätyssilkkiä.
Perhe, ystävät ja Jumalan läsnäolo ovat elämän kivijalkoja
Elämä on näyttänyt, ettei se mene aina niin kuin on itse suunnitellut. Terve, itsestään huolta pitänyt ihminen löysi itsensä syömästä kourakaupalla lääkkeitä.
–Oli vaikeita päiviä, sitten taas päiviä täynnä energiaa. Jumala on antanut voimaa vaikeimpiin hetkiin ja nyt olen parantumassa!
Yksi vahva tukijalka Nahkalan elämässä on perhe: puoliso Esa on ollut rinnalla 45 vuotta, ja pojat perheineen ovat tiiviisti elämässä mukana.
–Minulla on neljä lastenlasta, olen onnellinen mamma ja autan mielelläni lasten hoidossa.
Elämän sattumanvaraisuus on satuttanut. Vahvaa tukea Nahkala on saanut taideystäviltään.
–Jatkan Taiteilijaliitossa varapuheenjohtajana. Eky:n yhdistyksen kanssa on ollut monenlaisia projekteja, muun muassa näyttely kesällä 2025 Italiassa. Uuteen vuosinäyttelyyn minulta onkin tulossa uusia teoksia. Vetelin Taidekartanossa järjestettävä Valoa-näyttely kokoaa maakuntien taiteilijat yhteen. Avajaisia vietetään 3. kesäkuuta. Myös Lappajärven Onnintuvalla on PTL:n näyttely ja ohjelmaa kesällä.
Rakas koti Lakaniemessä on edelleen tärkeä kiinnekohta.
Opiskelijoiden terveiset ja palaute kertovat opettajan onnistumisesta
Nahkala vertaa eläkkeelle jäämistä 40 vuoden maratonin juoksemiseen.
–Väsymystä on, mutta voiton ilo ja mahdollisuus hidastaa on paljon suurempi. Koulun arjesta jäi mieleen hyvä ilmapiiri ja ammatillinen yhtenäisyys. Tulen ehkä kaipaamaan tätä ”turvallisen tilan” ilmapiiriä, jossa minua aina ymmärrettiin ilman sanoja. Opettajana olen kokenut monenlaista: sekä onnistumisen hetken riemun, joka tuo onnellisuutta ja itsevarmuutta sekä tukenut niitä lapsia, joiden kasvu ei ole ollut helppoa. Opettajan vaikutus on suuri. Se, että olen nähnyt entisiä oppilaitani ammattimaisessa ympäristössä menestyneinä ammattilaisina ja yksilöinä, saa näkemään sen, että opetuksella on vaikutusta. Opiskelijan menestys on paras vahvistus ammatillisesta kyvystä.
Eläkeläisen aikataulu on tunnetusti kiireinen, mutta Nahkala nauttii, kun enää ei tarvitse herätä kellon mukaan.
–Odotin tätä aikaa! On ihanaa, kun paikkoja minne mennä ja lomareissujakin on jo syksylle buukattu. Kalenterissa on paljon merkintöjä, mutta minä päätän, mitä sinne laitetaan. Palaan kirkkomusiikin, seurakuntatyön, taideprojekteihini ja maalauksieni pariin uudella innolla.
