Lehtimäkeläisestä Heikki Honkolasta on tullut eläkeläisenä aktiivinen historian kirjojen tekijä. Ensimmäinen oli Taimelan koulun 130-vuotishistoria. Sen jälkeen ilmestyivät kirjat Murtolammin metsähautausmaasta ja Lehtimäen kirkosta. Näinä päivinä valmistuu höyrylaivoja käsittelevä teos Leivo, Alku ja Sorsa – Matkustajaliikennettä Ähtärillä höyryn siivittämänä. Honkola on etsinyt järjestelmällisesti Lehtimäkeä koskevia vanhoja juttuja sanomalehtiarkistoista ja sieltä on löytynyt myös mainintoja Ähtärinjärven höyrylaivaliikenteestä.
–Lopullinen sysäys kirjan kirjoittamiselle tuli, kun Suninsalmen pielessä asuva Kari Sunell toi minulle salkun täynnä vanhoja Ahtärinjärven Höyrylaivaosakeyhtiön asiakirjoja. Sunell oli saanut ne isoisänsä veljen Lauri Ahopellon pojalta Untolta saatesanoin ”kun olet suvun ainoa merimies, ota nämä talteen”. Sunellin isoisän isä on ollut myös laivayhtiön osakas, ja päätepysäkki oli heidän rannassaan Suninsalmen sillan pielessä.
Höyrylaivaliikenne Ähtärinjärvellä oli vilkkaimmillaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin laivat hoitivat erityisesti metsäteollisuuden kuljetuksia. Ne palvelivat myös paikallista matkustajaliikennettä, jota Honkola käsittelee kirjassaan rahtiliikennettä enemmän. Höyrylaivojen reitti kulki Lehtimäen Suninsalmelta Ähtäriin ja siellä Inhaan asti. Satama oli Inhassa rautatieaseman tuntumassa, joten tarjolla oli myös junayhteys. Honkolan kertoma tarina alkaa vuodesta1886 päätyen1940-luvulle. Taloudellisesti tavaraliikenne oli matkustajaliikennettä kannattavampaa, mutta sananmukaisesti puisevampaa. Tavaraliikenteeseen kapasiteettia saatiin lisää laivan perässä hinattavilla proomuilla.
Erityisen värikäs historia oli vuonna 1920 Ähtärinjärven Höyrylaivayhtiön hankkimalla Sorsa-höyrypurrella.
–Se oli jo kerran vajonnut Pälkäneen Mallasveden pohjaan ihmishenkiä vaatineessa onnettomuudessa. Pälkäneen Salmentaustan isäntien käsissä laiva sai kuitenkin uuden elämän ja se seilasi Ähtärinjärvellä 1920-luvun alussa lähinnä matkustajalaivana, myöhemmin rahtilaivana ja sitten vielä 1940-luvulla hinaajana. Höyrypursien kulta-aika Ähtärillä loppui, kun tieverkosto kehittyi ja kuorma- ja postiautot alkoivat yleistyä.
Tiettävästi vuonna 1950 Sorsa sitten lopullisesti kynittiin, siis romutettiin. Laivan pelleistä tehtiin muun muassa auroja. Vahvalle pellille oli kysyntää, koska elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Höyrykone on päätynyt Härmän seudulle yksityishenkilölle. Pieni pala Sorsaa, sen potkuri, on vielä jäljellä ja muistomerkkinä menneistä ajoista. Se löytyy Ravintola Suninsalmen rannasta.
Sirpa Perkkiö
