Sotien jälkeen Evijärven Särkikylä eli kukoistuskauttaan. Kylältä löytyi koulu, posti, kahvila, seuran- ja työväentalot, pienyrityksiä ja jopa kolme kauppaa: kaksi osuuskauppaa ja Rikun yksityiskauppa. Linja-autoja kulki kymmenkunta päivässä, eikä oma auto ollut välttämätön. Nyt palvelut ovat hävinneet, mutta muistot elävät yhä.
Erityisesti nousee mieleen Kaijan kauppa. Kaija Kosken kyläkauppa piti ovensa avoinna yhteensä yli kahden vuosikymmenen ajan kahdessa eri jaksossa. Ensimmäinen liike toimi vuosina 1979–1991, ja tauon jälkeen hän palasi tiskin taakse kyläläisen toivomuksesta nimellä Särkikylän kyläkauppa vuonna 1997, jolloin Tradekan myymälä sulkeutui kylässä. Kauppa palveli kyläläisiä aina vuoteen 2009 saakka.
–Olihan se kylän sydän. Jos jauhot loppuivat kesken leivonnan, piipahdettiin Kaijalla ja samalla tuli vaihdettua pikaisat kuulumiset, muistelee entinen asiakas.
Kauppias ihmisten keskellä
Kaija aloitti työuransa jo 18-vuotiaana legendaarisessa Selman myymälässä. Kokemus rohkaisi oman kaupan perustamiseen 1970-luvun lopulla. Ensimmäisen jakson päätti äitiysloma vuonna 1991. Kun veri veti takaisin ja Tradeka sulki ovensa, Kaija osti miehensä kanssa kiinteistön ja avasi oman kaupan uudelleen.
–Veri veti takaisin ihmisten pariin, Kaija naurahtaa.
Valikoima oli monipuolinen. Tuoretta lihaa sai irtomyynnistä aikana, jolloin muualla myytiin jo enimmäkseen pakattua. Leipomotuotteita tuli joka arkipäivä ja tuoretuotteita kolmesti viikossa. Keskiolut tuli valikoimiin myöhemmin, kun saatiin lupa. Yhtä tärkeää kuin tuotteet oli lämmin hymy ja kuunteleva korva.
–Kauppias on ollut vähän kaikkea: silmätippojen laittaja, juttuseuraa ja joskus auton käynnistäjä, Kaija muistelee.
Ystävä ja työtoveri Saija Koskela oli tärkeä apu. Hän hoiti kaupan silloin, kun Kaija oli lomalla tai muuten estynyt. Kaupassa istui usein vanhempia miehiä tarinoimassa, joskus pitkäänkin.
–Olimme välillä kuin lääkäreitä ja parantajia. Kun joku kertoi vaivoistaan, kuuntelimme neuvoimme menemään lääkäriin. Myöhemmin asiakas tuli kiittämään. Ihmiset tykkäsivät jutella ja kertoa asioistaan, varsinkin yksin asuvat.
Kauppa oli avoinna joka päivä kello 8–18, lauantaisin kolmeen. Noihin vuosiin mahtuu hauskoja hetkiä.
–Oli jouluaatto ja olimme jo sulkemassa, kun kirkonkylältä kiirehtinyt asiakas kysyi kinkkua. Varsinaiset kinkut olivat loppuneet, mutta Kaija loihti lihasta kinkun tapaisen, Koskela nauraa.
Perinteeksi muodostui myös Tarmon päivän kahvitus. Asiakkaat kokoontuivat juomaan kahvia ja seurustelemaan, ja myyjillä riitti kiirettä keittää lisää.
–Kaijan kanssa oli mukava työskennellä. Hän oli jämpti ja hyvä työnantaja, Koskela kiittelee.
Lämmin muisto kylän sydämestä
Yksi koskettavimmista hetkistä oli, kun Särkikylän koulun oppilaat tulivat laulamaan ja toivat kortteja, kynttilälyhdyn ja kyläläisten onnittelut kaupan viimeisinä päivinä.,
–Se jäi sydämeen. Tuntui, että työni merkitsi ihmisille jotakin, Kaija sanoo.
Kaupan ovet sulkeutuivat lopullisesti syksyllä 2009. Rakennus on edelleen pystyssä, nykyisin osin asuntona. Ohi ajaessa se muistuttaa menneestä ajasta – ajasta, jolloin kylässä oli elämää ja kokoontumisen paikkoja.
–Huonoja päiviä oli vähän. Jos saisin valita uudelleen, en vaihtaisi päivääkään pois, Kaija summaa.
Muistot Kaijan kaupasta säilyvät. Niissä elää pala Särkikylän historiaa ja kylän sydäntä, jota moni kaipaa yhä.
