Kaksi lappajärveläistä työkaverusta, Sari ja Maarit, ajelivat autolla Itäkylän kauniissa maisemissa. Luomalantien varressa olevassa mutkassa toinen näki jotakin männikössä.
–Katso, tuolla on pyöräilijä metsässä, hän huudahti.
–Mutta eihän siellä ole tietäkään, toinen sanoi.
Naiset pysäyttivät auton ja ihmettelivät, kun pyöräilijää ei enää näkynyt. Joku tai jokin siellä kuitenkin oli ollut. Tässä mutkassa he ovat käyneet kotiseutuajelun yhteydessä toisenkin kerran, viimeksi kesäkuussa uuden työtoverinsa Susannan kanssa, mutta uusia havaintoja kummituksesta ei ole saatu.
Aavemainen Lada
Aavemainen tapaus sattui lappajärveläiselle Aarnelle hänen vaihtaessa Ladaansa länsiautoon. Seinäjoen autoliikkeestä koeajoon saamaansa Opeliin hän oli muuten tyytyväinen, mutta auton sisällä vaivasi koko ajan outo aavemainen tunne, ihan kuin hän olisi aistinut jonkun läsnäolon.
–Onko tässä Opelissa kuollut joku, hän kysyi palauttaessaan avaimen liikkeeseen.
–Taisi se edellinen omistaja kuolla autoon, vastasi rehellinen myyjä ja ihmetteli, mistä Aarne sen saattoi tietää, kun eivät aiemmat koeajajat olleet huomanneet mitään.
Arkkumännikössä piti laulaa isoon ääneen
Menneinä vuosisatoina kun kylmähuoneita ei ollut, ruumiiden säilytyspaikkoina olivat muun muassa Arkkumännikkö ja Kirkkosaari Vanhallanevalla. Näitä paikkoja pelättiin, samoin kun tilapäisinä säilytyspaikkoina toimineita riihiä. Vielä sotien jälkeenkin isosisko neuvoi nuorempaansa, että Arkkumännikössä pyöräillessä piti laulaa kovalla äänellä henkien karkottamiseksi tai käyttää muuta peloketta, kuten voimakasta hajuvettä.
Riihestä kuului komento
Yleensä hyvätapainen Pekka oli yhtenä päivänä kiroillut ankarasti juurikasmaalla ja kotona. Illan hämärtyessä hän meni riihen nurkille pienille tarpeilleen. Silloin riihestä kuului kumean kummitusmainen ääni.
–Jos et poika lakkaa kiroilemasta, niin Jumala heittää kuuman kiven päällesi, se jylisi ja lopetti Pekan kiroilut siihen paikkaan.
Lisää kummitustarinoita Tervareitin melontaoppaassa
Kansanrunousarkistosta löytyy useita Lappajärveen liittyviä kummitustarinoita. Viisi niistä on julkaistu Järviseutu-Seuran tekemässä Tervareitin melontaoppaassa. Pitkästön saaresta oppaassa kerrotaan, että siellä voi nähdä Isonvihan aikana murhatun Viivi-piian kummituksen ja muistomerkin, jonka tekijästä ei ole tietoa: ”Sen kansa kuitenkin tietää, että vielä nykyäänkin Pitkästön saaren pohjoispäässä saattaa elokuussa näkyä nopeasti kulkeva ja äkkiä katoava valkopukuinen olento.”
Tapani Tyynelä
