TÄMÄ tapahtui minulle itselleni tässä pari vuotta sitten Vimpelin kirjastossa. Olin tuttuun tapaan illalla kirjastossa tunti ennen omatoimiajan sulkeutumista. Ulkona oli pimeää, koska oli myöhäinen syksy ja puolisoni oli lasten kanssa kotona. Saisin vain olla omassa rauhassani ja lukea uusimpia lehtiä. Ihanaa. Olin ainoa asiakas kirjastossa tähän aikaan illasta, tuttua pienessä kunnassa. Istuin hyllyrivien takana, Saarikentän puoleisessa päädyssä, koska siellä on mukavan pehmeä tuoli ja pöytälamppu. Aikani lueskeltua, puhelimeni soi. Huomasin että soittaja oli mummoni ja vastasin normaalisti. Ajattelin sanoa, että soitan hänelle takaisin myöhemmin. Kuulin mummon äänen, mutta mummoni toisti ”haloo, onko siellä ketään” ja että kuuluu outo ääni … Jatka artikkelin ”Aivan kuin joku olisi tullut kanssani hissiin” lukemista