Anu Rinne on kesätöissä Uittomieskämpällä ja tutkii sukunsa historiaa  

Ensimmäiset koe-erät kesäkahvilan munkeista on paistettu.
Ensimmäiset koe-erät kesäkahvilan munkeista on paistettu.
Ensimmäiset koe-erät kesäkahvilan munkeista on paistettu.
Ensimmäiset koe-erät kesäkahvilan munkeista on paistettu.

TEUVALAISEN Anu Rinteen kesätyöt Evijärven Uittomieskämpän kahvilaemäntänä alkoivat vuonna 2024. Evijärvi-seura etsi Facebookissa työntekijää kesäkahvilaan, ja Lahdenkylässä mökkeilevä Anu päätti kokeilla onneaan.  

–Ajattelin, että olisihan se kiva käydä mökiltä käsin töissä. Yllätyksekseni pääsin haastatteluun, ja sain paikan. 
Työkomennus kesti kesäkuulta elokuulle, ja kahvila oli auki tiistaista perjantaihin.  

–Oli kivaa! Sai toimia itsenäisesti ja leipoa myytävää, välillä kämpällä ja joskus jo valmiiksi kotona Teuvalla. Väkeä kävi kesän mittaan paljon, ohikulkijoita ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Ei se varmaan ihan huonosti mennyt, kun sain jatkopestin tällekin kesälle, Anu nauraa. 

Anun mökki on Lahdenkylässä, isovanhempien perikunnan mailla. Sen vieressä on suvun yhteinen kesäpaikka, Nikolai ja Fiia Hietalan kotitalo.  

–Kurkihirrestä löytyi vuosiluku 1852, mutta sen rakentajasta ei ole tietoa, kertoo Anu, joka alkoi tutkia rakennusta tarkemmin pari vuotta sitten. Viattomasti alkanut ”tutkimus” on johtanut siihen, että sisäseinät on nyt purettu hirsipinnalle ja lattiaa on purettu uusimistarkoituksessa. Anun toiveissa on myös rakennuksen kengitys uudelleen sekä ulkovuorauksen uusiminen. Projekti on innostanut Anun hirsirakentamisen alkeiskurssillekin, jota hän käy Jurvassa. 

Sukututkimus kiinnostaa

Anu selvitteli sukunsa vaiheita maakunta-arkistossa jo 2000-luvun alussa, ja kiinnostus on nyt jatkunut sukututkimuksen etäkurssien muodossa.  

–Tilan nimi on Simuna, ja nimen historia kiinnosti. Fiia-mummon isoisä Simo Simonpoika (ruotsalaisissa kirkonkirjoissa Simon Simonsson) on tullut tähän torppariksi 1887, ja jälkipolvi on myöhemmin lunastanut tilan omaksi. 1700-luvulle asti olen tutkinut sukuamme, ja sieltä löytyy ajalle tyypillisiä torppareita, seppiä, räätäleitä… mutta myös yksi lääninrokottaja, virnistää Anu. 

Myös musiikki on kulkenut suvussa. Nikolai-vaari oli taitava viulisti, ja Anun isä, Jyväskylän suunnalla Säynätsalossa asunut Matti Hietala soitti useita instrumentteja. Anu on laulanut ja soittanut kitaraa ja urkuharmoniakin, mutta pysyvimmin käteen jäi haitari.  

–Perhe-elämä vei soiton tauolle pitkäksi aikaa, mutta Teuvalle muuton jälkeen vuonna 2012 otin selvää Teuvan kulttuurisihteeriltä, missä pääsisi soittamaan harmonikkaa. Tämänhetkisiä soittoporukoitani ovat Kauppilan harmonikat, Rannanpojat sekä jurvalainen Mesiskööri. Näiden lisäksi on erilaisia yksittäisiä säestyskeikkoja. Harmonikkani soi 2–4 kertaa viikossa, Anu arvioi. 

Anua haitareineen on nähty musisoimassa myös Evijärvellä. Varma tapa päästä kuulolle on osallistua Uittomieskämpän yhteislauluiltoihin, joissa kahvilaemäntä itseoikeutetusti säestää viisirivisellään tänäkin kesänä.  
 

Kaisu Huhtala 

Haitari (2)
Anun Bugari-harmonikka kulkee taajaan muun muassa Teuvan ja Evijärven väliä
Simunan tupa
Simunan tupa Lahdenkylässä joskus 1900-luvulla. Kuvat Anulta.
Sukua
Isä ja poika, Nikolai ja Matti Hietala musisoimassa 1960-luvulla. Takana Hietaloiden pojantytär Nelly sekä Fiia Hietala.
Ennen remonttia
Sukumökin tupa ennen remontin alkua. Sisustustyyli tuo mieleen lämpimiä muistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Lue myös nämä

Jaa Somessa

Jätä kommentti